Kirjoitan kuitenkin tähän tärkeimpiä, että tämä osuus tulee myös tähän blogiin esille.
Säännöllinen ruokarytmi tukee aivojen toimintaa ja hyvää oloa
Säännöllinen ruokarytmi ylläpitää tasaista verensokeria. Etenkin aivot ovat herkkiä sokeriaineenvaihdunnan muutoksille. Tämä johtuu siitä että hermosolut pystyvät hyödyntämään energiakseen ainoastaan verenkierrossa olevaa glukoosi-sokeria ja toisaalta siitä , etteivät hermosolut varastoi sisäänsä glukoosia paaston varalle. Aivot käyttävät jopa 20-50 % verenkierrossa käytettävänä olevasta glukoosista! Matala verensokeri voi ilmentyä henkilön käytöksessä ärtyisyytenä tai kiukkuisuutena.
Epätasaisen, liian korkean tai matalan, verensokerin oireita aamulla, illalla ja yöllä ovat mm.
Kova nälkä aamulla
Vaikeus herätä
Yöllinen hikoilu
Päänsärky unen aikana tai herätessä
Tokkurainen, väsynyt tai alavireinen olo
Ärtyisyys
Muistihäiriöt
Säännöllinen ruokarytmi on erityisen tärkeää henkilöille, jotka ovat sairaana, kärsivät vajaaravitsemuksesta, pyrkivät laihtumaan, ylläpitämään ihannepainoaan tai, joille verensokeriarvojen heilahtelut ovat erityisen haitallisia.
Kehitysvammaisten ja harvinaissairaiden ravinnontarve vaihtelee suuresti mikä johtuu useista eri tekijöistä. Riittävästä ravinnon saannista on pidettävä tarkasti huolta.
Etenkin monivammaisilla kehitysvammaisilla vajaaravitsemuksen vaara on suuri. Vajaaravitsemuksella tarkoitetaan yhden tai useamman ravintoaineen saannin puutetta tai ylimäärää, josta aiheutuu henkilölle haitallisia muutoksia. Vajaaravitsemuksen lisäksi kehitysvammaisten ja harvinaisesti sairaiden ravitsemustila voi heiketä nopeasti monesta syystä. Kehitysvammaisuuteen tai harvinaissairauksiin voi liittyä myös ali- ja ylipainoa. Ylipaino on yleisempää lievästi ja keskivaikeasti kehitysvammaisilla kun taas vaikeasti kehitysvammaiset ovat aliravitsemuksen riskissä.
Syömisen ja ruoan imeytymisen haasteita
Kehitysvammaisuuteen ja harvinaissairauksiin voi liittyä monenlaisia fysiologisia, anatomisia sekä sosiaalisia tekijöitä, jotka voivat rajoittaa eri tavoin syömistä ja nautitun ravinnon imeytymistä ja käyttöönottoa kehossa ja/tai tekevät ruokailutilanteista muuten haasteellisia.
Vajaaravitsemus on vaarallista
Vajaaravitsemus tarkoittaa tilaa, jossa energiaa, proteiineja tai muita ravintoaineita ei saada tarpeeksi, niitä saadaan liikaa tai tarpeeseen nähden epätasapainoinen määrä. Tästä seuraa haitallisia muutoksia kehon koossa, koostumuksessa, toimintakyvyssä ja/tai kyvyssä parantua sairauksista tai toipua hoitotoimenpiteistä.
Vajaaravitsemuksen syy voi siis liittyä henkilön taipumukseen nauttia yksipuolista ravintoa. Yksipuolinen ravinto voi johtaa yli- tai alipainoon ja yleistilan heikkenemiseen. On tärkeää ymmärtää, että henkilö voi kärsiä vajaaravitsemuksesta, vaikka paino olisi normaali tai henkilöllä olisi ylipainoa! Kun ravinnossa on niukasti proteiineja, kivennäisaineita ja vitamiineja, kenen tahansa yleistila voi heikentyä nopeasti.
Vajaaravitsemuksen riskiryhmään kuuluvat etenkin lapset ja vanhukset sekä vaikeasti kehitysvammaiset ja harvinaisestisairaat.
Sairauksiin liittyvä vajaaravitsemus on suhteellisen yleistä (20-60 % sairastapauksista).
Ihmisestä vettä on yli puolet. Riittävä nesteen saanti on tärkeää, koska lähes kaikki elimistömme toiminnat tarvitsevat vettä. Sitä tulisi saada vuorokaudessa vähintään 2 litraa. Tästä puolet tulee normaalista ravinnosta ja puolet juomista. Lämpö ja fyysinen rasitus lisää nesteen tarvetta, ja kesäkuumalla onkin tärkeää juoda riittävästi.
Elimistön nestetasapaino on varsin tarkkaan säädeltyä toimintaa. Nestetasapainon säätely toimii parhaiten, kun elimistö saa nestettä hiukan yli tarpeen. Jano on merkki nestevajeesta. Janon tunne tosin häviää heti kun nestettä juodaan, vaikka elimistö tarvitsisikin vielä lisää. Usein käy niin, että liikuntasuorituksen jälkeen juominen lopetetaan liian aikaisin. Myös turvotus saattaa olla merkki nestevajeesta. Toisin kuin voisi luulla, niin turvotukseen auttaa, kun juo nestettä tai syö paljon vettä sisältäviä tuotteita (hedelmiä ja vihanneksia). Aivan kuten syömisessäkin, juomisen säätelyyn vaikuttaa opitut tavat.
Ihminen tarvitsee noin 2 litraa vettä päivässä. Hikoilu lisää nesteen tarvetta. Viileässä säässä oleilu ei juuri hikoiluta, silloin hikeä muodostuu vain noin 1 dl vuorokaudessa. Pelkkä auringossa loikoilukaan ei yleensä muodosta hikeä yli 2 litraa vuorokaudessa. Sen sijaan fyysinen ponnistelu kuumassa säässä lisää hikoilua ja nesteen tarvetta reippaasti. Muutamassa tunnissa voi hikoilla jopa 4-5 litraa, ja silloin on todella tärkeää, että menetetty neste ja suolat korvataan. Veden juonnissa kannattaa kuitenkin muistaa kohtuus. Jos ei erityisesti hikoile, ei ole mitään syytä juoda litroittain vettä. Ylimääräinen vesi poistuu elimistöstä, mutta jos nestettä kertyy todella runsaasti, se voi heikentää elimistön toimintaa. Riskiryhmässä ovat vanhukset ja sydämen vajaatoiminnasta kärsivät.
Mitä kannattaa juoda?
Kuumalla on hyvä juoda pitkin päivää pieniä määriä nestettä. Ensisijaisesti kannattaa juoda vettä, mutta jos hikoilu on runsasta ja syöminen vähäistä, täytyy huolehtia suolan ja elektrolyyttien (kalium, magnesium) korvaamisesta juomalla vaikka kivennäisvettä (esim. Vichy ja muut perinteiset suolaa (NaCl) sisältävät kivennäisvedet). Normaali syöminen ja vesi yhdessä takaavat riittävän suolan ja elektrolyyttien saannin.
Alkoholijuomat eivät ole hyviä janojuomia, sillä alkoholi lisää nesteen poistumista elimistöstä ja vain pahentaa nestehukkaa. Kahvi on myös huono juoma helteellä, koska kofeiini toimii nesteenpoistajana. Sen sijaan laiha tee sopii hyvin hellejuomaksi ja jäätee vielä paremmin. Kolajuomiakin voi juoda kohtuudella, sillä niiden kofeiinipitoisuus on pienempi kuin kahvissa. Terassilla ja kahvikutsuilla kannattaa välillä juoda muutama lasillinen vettä.
Vesi on siis paras janon sammuttaja.
Vältä runsaasti sokeria sisältäviä mehuja ja limuja (myös täysmehussa on paljon sokeria). Niistä tulee helposti turhaa energiaa ja ne ovat myös haitallisia hampaille.
PEG-LETKU
PEG = perkutaaninen endoskooppinen gastrostomia.
PEG-letku on vatsanpeitteen läpi mahalaukkuun johtava letku ravintoliuosta varten. PEG-letku
asennetaan ravinnon saannin turvaamiseksi joko väliaikaisesti tai pysyväksi. PEGletkuruokintaa
tarvitsevat potilaat, joilla suun kautta syöminen ja juominen on joko vaikeutunutta
tai mahdotonta. (Esim. suun ja kaulan alueen syöpäpotilaat sekä neurologista sairautta, kuten
ALSia sairastavat potilaat).
PEG-letku on valmistettu silikonista tai polyuretaanista. Ensimmäinen letku asennetaan
poliklinikalla tai leikkaussalissa tähystyksessä, ja ensiasennusletkun vaihto uuteen tapahtuu
tähystyksessä. Seuraavat letkut voidaankin jo vaihtaa polikliinisesti. PEG-letku on tarpeen
vaihtaa vain jos se ei toimi tai menee rikki. Pitkäaikaiskäytössä ensiasennusletku vaihdetaan
bolusletkuun yleensä noin kolmen kuukauden kuluttua asennuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti