Olen omasta mielestäni jo aika hyvin sulautunut tuonne työympäristöön, ja olen myös alkanut oppia tuntemaan oppilaita omina persooninaan.
Tällä viikolla mieleeni on tullut sellainen asia, kuin "henkilö diagnoosin takaa" Diagnoosi on siis sana joka muuttaa paljon, diagnoosi antaa myös helpotuksen kun saa tietää mistä on kyse ja se antaa kasvot sairaudelle. Sanalla on siis valtava voima, sana jolla tarkoitan diagnoosia on siis se joka muuttaa ihmistä. Diagnoosi ei muuta ihmistä itseään ihmisenä eikä persoonana. Olen kuullut usein ja monissa paikoissa "hänellä on se" tai hän on "jonkinlainen kun hänellä on se" Usein kun olen aloittanut toppijaksoni jossakin paikoissa, puhutaan joskus se rouvaXXXX jolla on se sairaus. Stigma on siis leimaamista ja ihminen luonnehditaan vain sairautensa perusteella. Sitten on sisäinen Stigma, eli ihminen leimaa itse itsensä, joka taas lisää ongelmia. Se mikä tähän Stigman poistamiseen auttaa on vain oikea tieto.
Ihmiset eivät pelkkiä diagnooseja, ei ole olemassa leimoja tai sanoja. Vaikka minä hetkenä hyvänsä jokin häiriö/oire tulee henkilössä esittelemään itsensä, ei tarkoita sitä että henkilö itse lakkaa olemasta omana persoonana. Diagnoosi on vain siis oireita, jotka kertovat sairaudesta mutta ei mitään itse henkilöstä. Me kaikki olemme ihmisiä, ja meillä on samat tarpeet. Meille kaikille on annettu nimi, meillä on oma persoonallisuus, perhe, omia mieltymyksiä sekä inhokkeja. Diagnoosi ei kerro näistä ominaisuuksista tai muista piirteistä joita on jokaisessa ihmisellä. On varsin tärkeää saada tietää henkilön diagnoosi, koska se antaa kattavaa tietoa ammatillisella tasolla mutta se ei anna kaikkea tarvittavaa tietoa ihmisestä. Ihminen on siis paljon enemmän kuin sana jolla tarkoitan diagnoosia.
Tässä koulussa on missä suoritan toppia, tästä asiasta on keskusteltu ja jokainen oppilas saa olla oma persoona ja hänen omat yksilölliset tarpeensa on pyritty huomioimaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Mutta onko jokaisessa paikassa asiat näin hyvin?
Ei ole vielä kovin pitkä aika siitä, kun vammaiset lapset on sijoitettu erityiskouluihin jotka eristivät heidät muista lapsista. Heillä ei ole ollut siis mitään mahdollisuutta elää tavallista elämää, puhumattakaan kuntoutuksesta.
YK:n sopimus korostaa vammaisten lasten oikeutta yhdenvertaiseen koulutukseen. Suomessa erityiskouluista ollaan luopumassa, mutta asenteet muuttuvat hitaasti.
”Ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen ihmiselle, ollakseen itse ihminen. Lämpimin peitto on toisen iho, toisen ilo on parasta ruokaa. Emme ole tähtiä, taivaan lintuja, olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa. Ihminen tarvitsee ihmistä. Ihminen ilman ihmistä on vähemmän ihminen ihmiselle, vähemmän kuin ihminen voi olla. Ihminen tarvitsee ihmistä.” Tommy Taberman
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti