Päiväkirja Top 4.9-15.9.2017

Yhden luokan tietokoneen näppäimistö, näppäimet olivat hyvin selkeät aivan mahtavat!

No niin nyt on sitten ensimmäinen toppijakso ohi, ensiviikolla menen vaihteeksi kouluuni takaisin.

Teen nyt kahdelta viimeiseltä viikoltani tämän koosteen ja omat huomiot sekä havainnot.
Minä olen tosiaan nyt jo pidempään opiskellut ja tämä paikka missä nyt olen on jo 6 toppipaikka, nämä hyvinkin erilaiset työssäoppimisen jaksot, taitavat olla minulle vain eduksi. Olen tehnyt jokaisessa työssäoppimisen paikassani vuorotyötä, koska olen ollut samoissa työvuoroissa kuin ohjaajani. Tämä on minulle merkinnyt sitä että olen mennyt työpaikalle esim. 14.30 päästen kotiin 21.30 mukaan luettuna julkiset kulkuneuvot, usein olin vasta kotona vasta 22.30 ja nukkumaan pääsin siinä 24.00 usein siitä sitten aamuvuoroon heräten kello 06.00, ja sitten taas iltavuoroa.
Nyt minulla on selkeät päivärytmit ja hyvin säännöllinen työaika. Usein me opiskelijat emme voi juuri vaikuttaa omiin työaikoihinme vaan sitä kuljetaan oman ohjaajan mukana samoissa vuoroissa.
Tuntuu siis jokseenkin varsin "ylelliseltä" kun jää vielä omaa kun pääsen kotiin. Opiskelijan ja lähihoitajan varsinkin on syytä huolehtia omasta jaksamisestaan, ja päästää irti pää näistä asioista välillä. Itse olen löytänyt nyt uuden harrastuksen, joka on sauvakävely. Ennen tein iltaisin tunnin lenkin koirani kanssa, mutta nyt koirani jäätyä eläkkeelle rasittavasta liikunnasta. Kaivoin sauvat esille varastosta. Olen hankkinut myös aktiivisuus rannekkeen, millä pystyn seuraamaan askeleita, sykettä, sekä unenlaatua on siinä muitakin ominaisuuksia joihin en ole vielä kunnolla perehtynyt.
On jännä huomata, miten liikunta esimerkiksi vaikuttaa minulle unenlaatuun positiivisesti, joten ei todellakaan pidä vähätellä liikunnan raittiissa ilmassa olevia vaikutuksia uneen.

Nämä kaksi viikkoa ovat menneet todella joutuisasti, kohta koittaa jo Joulu ja toki tutkintotilaisuuteeni on vielä aikaa...mutta sekin tulee eteeni ja tehtäviä minulla on vielä paljon tekemättä sekä suorituksia. Asetan nyt kuitenkin päämääräkseni kuitenkin sen, että selviydyn toppijaksostani ja niiden tehtävistäni. Pyrin myös siihen, että teen nämä ajoissa sekä tietenkin omien kykyjeni mukaan. En ole tietotekniikan ihmelapsi, en osaa käyttää kaikki ohjelmia. Tehtävät teen oman osaamiseni puitteissa ja korjata sitten voi ja tosiaan ensiviikolla alkaa se koulu joten lisää voi sitten kysyä. "kysyvä ei tieltä eksy" ja ihminen on elinikäinen oppija.

Toppipaikassani on siis kolme eri luokkaa, ja kaikissa niissä on oppilaina hyvnkin erilaisia oppilaita, kaikilla on erilaiset tuentarpeet ja omat vahvuutensa.

Olen edelleen tässä haistellut ja seurannut erilaisia oppilaita, ja pyrkinyt siihen että annan oppilaalle mahdollisuuden itse suoriutua, eli tässä toppipaikassani tulee hyvin vahvasti esille kuntouttava työote. Kuntouttava työote on siis asiakaslähtöistä, fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen aktiivisuuteen kannustavaa, innostavaa, rohkaisevaa. 

Asiakaslähtöisyydellä tarkoitan nyt sitä että jokainen oppilas on oma yksilö, ja hänellä on oma luonteensa diagnoosista huolimatta. Kaikilla on on omat henkilökohtaiset vahvuutensa ja heikkoutensa. Juuri niitä oppilaan omia vahvuuksia pyritään koulussa tuomaan esille, hyväksyen myös niinsanotun "heikkouden" erilaisuus ei ole heikkoutta, joka on valitettavasti hyvinkin yleinen näkökulma tässä yhteiskunnassa. Onneksi näin ei ole tässä minun koulussa jossa teen tätä toppijaksoa, jokainen saa olla oma yksilönsä ja opetus on myös hyvin yksilöllistä.

Sana aktiivisuuteen kannustavaa on sitä, että kannustan oppilasta tekemään itsenäisesti ja siten luon ja annan hänelle onnistumisen mahdollisuuden. Missä siis raja, etten puutu liikaa hänen työskentelyynsä? Olen tätä asiaa pohtinut ja tätä saan oppia kokoajan lisää. Katson että myös virheistä sitä ihminen oppii. Olen syvällinen itse ja näen asioita omalla tavallani, minun tapani ei siis ole aina se oikea, mutta se on minun tapani. Ja olen myös valmis muuttamaan omia näkemyksiä, tai muuten juutun siihen vanhaan malliin. Tätä asiaa voin myös ajatella toppipaikassani jota sovelletaan erittäin hienosti. Autismin kirjoon kuuluvilla henkilöillä on rakennettu hyvin tarkat rutiinit.

Lainasin Duodecimista seuraavan pätkän:

Autismikirjon häiriötä sairastava lapsi tai nuori tarvitsee apua ympäristön jäsentämisessä kotona, päiväkodissa ja koulussa. Keskeistä on päivittäisen toimintaympäristön, aikataulujen ja sosiaalisten tilanteiden selkeyttäminen esimerkiksi kuvin, esinein ja toistuvin rutiinein. Käyttäytymisen muokkaamiseen pohjautuvia menetelmiä ovat muun muassa TEACCH, Lovaas ja Pikku-Portaat, joista yhdistetään usein käytännön ja lapsen kannalta parhaat elementit (Kielinen ym. 2005). Toiminnallisten tuokioiden suosiminen parantaa keskittymiskykyä ja tarjoaa lapselle kehon kautta aistiärsykkeitä, jotka tukevat edelleen oppimista. Opetuksessa monikanavaisuus on tärkeää, sillä autismikirjon häiriötä poteva lapsi oppii yleensä tehokkaammin muilla keinoilla kuin kuuntelemalla. Toiminnanohjauksen vaikeudet näkyvät arjessa monin tavoin, ja itsenäiseen harjoitteluun tarvitaan kannustusta (Borremans ym. 2009). Konkreettisten palkkioiden käyttö oppimisen tukena voi olla tarpeen, kun taas painostaminen ahdistaa lasta. Kaverisuhteiden rakentamisessa auttaa aikuisen tuki etenkin sosiaalisten tilanteiden tulkitsemisen osalta. Oppimisen ja opiskelun tukemiseksi lapsi tai nuori saattaa tarvita myös luotsausta, ohjattua oppimista neuropsykiatriaan perehtyneeltä henkilöltä.

Lähde

http://www.duodecimlehti.fi/duo10395

Kaikilla oppilailla on autismin kirjoon kuuluva diagnoosi, joillakin on vahvempia oireita ja taas toisilla on lieviä. Minun mielestäni on erittäin upeaa, että on uskalletaan poikkea niinsanotuista rutiineista ja ei kaikilla olisi siihen edes mahdollisuuskaan. Ovathan kaikki alottaneet tuossa koulussa sen ensimmäisen päivän uutena oppilaan, ja ovat aloittaneet kaiken alusta. Eli se on todella kasvun paikka, kun nuori aloittaa sen yläasteen, oli se sitten erityisopetuksessa tai ei niin monien valintojen ja tunteiden äärellä sitä nuori painii.

Tämä asia saattaa olla myös haasteellista oppilaan vanhemmille, kun nuori kasvaa ja kehittyy diagnoosista huolimatta.

Oppilaat ulkoilevat joka välitunnilla, joka on mielestäni todella mahtava asia. Heitä kannustetaan liikkumaan ja toimimaan yhdessä. Näin heidän keskinäinen vuorovaikutuksensa kehittyy luonnollisella tavalla. On oli ollut saada kuunnella nuorten keskinäistä kommunikaatiota ja sitä "nuorten omaa läppää"  Olisi varsin ikävää jos kukaan ei puhuisi mitään, eikä hihittelisi ääneen, eikä toisi omia tunteitaan esille. Minä katson, että kun oppilas uskaltaa tuoda myös negatiiviset tunteensa esille se kertoo siitä vahvasti kuinka henkilökuntaan, opettajiin, avustajiin luotetaa. Jokus se saattaa olla, että kotona, että nuori ei uskalla tuoda omaa huonoa päivääkään esille omille vanhemmille, koska heitä säästellään. On myös rikkaus se kuinka henkilökuntaan luotetaan ja uskalletaan kertoa asioita. Olen taas saanut todeta, kuinka rehellisiä ja varsin suorasukaisia nämä ovat. Ja kaikissa näissä oppilaissa on piileviä hienoja kykyjä.

Olen ottanut valokuvia tältä jaksolta ja lopuksi liitän  nyt niitä tänne. Valokuvissa en julkaise yhtään oppilaan/oppilaitten kuvaa.

Koulussa vierailee koira, jolla on terapeuttinen vaikutus oppilaisiin.

Terapiakoira

Taulu jossa struktuurit

Luokan sääntöjä

Oppilaat rakensivat omin kätösin toimivan oman robotin retkellä

Luokka käy säännöllisesti kuntosalilla ja kaikille on laadittu oma kunto ohjelma

Otaniemessä kävimme retkellä perjantaina 15.9

Oppilaan työ tekniseltä tunnilta, työ vaatii tarkkuutta ja huomiota varsinkin kun käsitellään sahoja ja porataan reikiä.

Koulu tekee usein retkiä erilaisiin kohteisiin, matkustamme julkisilla kulkuneuvoilla. Olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten tärkeitä nämä retket ovat näille oppilaille. Näissä tilanteissa oppilaita autetaan kasvamaan sietämään erilaisiin tilanteisiin. Olin niin positiivisesti yllättynyt kun eilen 14.9 lähdimme käymään kauppakeskuksessa, ja oppilaat innostuivat keräämään nälkäpäivänä lipastoihin. Ennenkaikkea se seikka mihin kiinnitin erityisesti, oli se kuinka ujohkonkin oppilaan itsevarmuus sai puhtia kun hänet huomattiin. Ja hyvä työ sai palkinnon. Kyseessä oli uskonnon tunti, ja oppilaat olivat SPR:n asialla. Olivat erittäin kohteliaita ja hienotunteisia tälläkin asialla. 

Koulujaksoni jälkeen, kun palaan toppipaikkaani. Pääsenkin tutustumaan toiseen luokkaan, ja tarkoitus on oppia tutustumaan oppilaisiin joilla enemmän tuen tarvetta ja pääsen lisäämään omaa ammatillista osaamistani.

Hyvää viikonloppua!