Puhetta tukevalla, täydentävällä ja korvaavalla kommunikoinnilla AAC tarkoitetaan siis viestintää, jossa käytetään tukiviittomia, kuvia tai blisskieltä. Kuvilla ja bliss symboleilla tapahtuvassa viestinnässä tarvitaan apuvälineitä. Apuväline voi olla kommunikaatiokansio, kommunikointitaulu, puhelaite tai kommunikointiohjelma. Voidaan käyttää myös apuna, esineitä, kuvia, tietotekniikkaa myös käytetään apuna. Omassa toppipaikassani oppilaat käyttävät hyvin paljon i pad laitetta esimerkiksi matematiikan oppimiseen, siinä on erilaisia sovelluksia jonka avulla voidaan leikin avulla laskea.
Tällä tarkoitetaan sitä, että jokaiselle löytyy keino kommunikoida. Jokaiselta siis löytyy taitoja tai keinoja ilmaista itseään silloinkin kun puhekykyä ei ole. Jos henkilö pystyy vaikka silmiä räpäyttämään, niin silloin hän pystyy kommunikoimaan. Myös eleitä voidaan käyttää kommunikoinnissa. Eleillä siis voidaan täydentää tai havainnollistaa puhetta. Laitan mukaan linkin, siitä AAC on hyvin yksilöllistä.
Linkki
Pantoniimi on siitä hyvä esimerkki.
Eleet ovatkin useammille tuttuja ja niitä on opittu tulkitsemaan erilaisissa tilanteissa. Siksi niiden käyttö kommunikaatiossa on varsin luontevaa ja nopeampaa kuin sanallinen viestintä. Viittoma perustuu myös eleiden hyödyntämisessä.
Sitten on myös olemuskieli, joka perustuu vaikeimmin puhevammaisen henkilön kommunikaatiossa.
Tunnetilat, kipu ja keholliset tuntemukset sekä reaktiot ympäristön tapahtumiin välittyvät ihmisen olemuksesta ja toiminnasta. Ihminenhän kertoo omalla kehollaan jos on kuuma tai kylmä, ja ilmaisee myös kipua silmillään tai kasvojen ilmeillä.
On olemassa sellaiset kuin Pantomiini kortit ja niiden avulla voi leikkiä tälläistä, siinä voidaan esittää erilaisia asioita.
Itse katselin lapsena Charles Chaplinin elokuvia ja hyvin pysyin kärryillä vaikka niissä ei puhuttu ikinä mitään, ne olivat vielä varsin hyviä elokuvia.
Kommunikoinnista. On erittäin tärkeää löytää siis kaikille ihmisille tapa, jolla henkilö voi ilmaista itseään ja tulee myös ymmärretyksi. On varsin surullista jos henkilö kokee ettei häntä ymmärretä. Itse kun olen käynyt ulkomailla oli varsin orpo tunne, kun kuljin kerran ympäristössä jossa ei puhuttu englantia ja tilanne tuli vielä yllättäen, silloin minäkin käytin viittomakieltä ja hyvin sillä pärjäsin kun piti taxia etsiä.
Yksilöllisen kommunikointitavan löytäminen ja sen vahvistaminen on myös henkilön kuntoutusta.
Autistiselle henkilölle on erittäin tärkeää hänelle se sopiva tapa ilmaista itseään.
Kommunikoinnin tarve herätellään vahvistamalla henkilön omaa spontaania ilmaisua, kuten ääntelyä, liikkeitä, tönimistä, tai muuta toimintaa. Kommunikaatiossa käytetään palkkioita, joilla on merkitystä autistiselle henkilölle ( tätä palkkio asiaa vielä itsekseni tutkin lisää )
Jäsennelty eli strukturoitu ympäristö ja työskentelyn ohjaus on osa autistisen henkilön peruskuntoutusta.
Itse kehoitan erästä oppilasta kirjoittamaan värikynällä, ne asiat joissa tarvitsee lisää harjoitusta.
Strukturoinnissa varustetaan ympäristö näkyvillä vihjeillä, jotka ilmaisevat mitä on tarkoitus tehdä ja mitä, missä, kenen kanssa, miten kauan ja mitä tehdään toiminnan jälkeen.
Sosiaalisia tilanteita ja vuorovaikutusta voidaan myös harjoitella.
Sosiaalisten tilanteiden ja vuorovaikutusten harjoittelu on osa myös autistisen henkilön kuntoutusta. Harjoittelu tapahtuu mallien avulla, ja siinä tavoitellaan asianmukaista käyttäytymistä.
Harjoittelussa voidaan käyttää apuna sosiaalisia tarinoita, näyttelemistä, sarjakuvia, tai videointia. Tilanteiden toistuva harjoitteleminen auttaa opittujen taitojen siirtämisessä uusiin tilanteisiin ja uusiin ympäristöihin.
Vuorovaikutuksen edellytykset. Taito puhua ei takaa kuitenkaan sitä, että kommunikointi olisi aina toimivaa!
Toimivan vuorovaiktuksen perustana on, että ihmiset ovat viestintätilanteessa aidosti läsnä ja osoittavat kiinnostusta henkilöön aidosti.
Tälläisen tilanteen syntymisen edellytys on, että kaikki muut häiritsevät tekijät suljetaan pois ja keskitytään juuri siihen hetkeen mikä on käsillä ja siihen ihmiseen jonka kanssa olemma tekemisessä. Jokainen tietää miltä tuntuu, kun olemme jutelleet jollekkin ja on jäänyt tunne että olemme puhuneet "tyhjille seinille"
Kanssakeskustelijan rooli on siis varsin merkityksellinen viestinnässä silloin, kun kommunikointikumpanilla on vaikeuksia puheen tuottamisessa tai ymmärtämisessä. Vuorovaikutusta ja kommmunikointia voidaan tukea seuraavin menetelmin:
Tällä tarkoitetaan sitä, että jokaiselle löytyy keino kommunikoida. Jokaiselta siis löytyy taitoja tai keinoja ilmaista itseään silloinkin kun puhekykyä ei ole. Jos henkilö pystyy vaikka silmiä räpäyttämään, niin silloin hän pystyy kommunikoimaan. Myös eleitä voidaan käyttää kommunikoinnissa. Eleillä siis voidaan täydentää tai havainnollistaa puhetta. Laitan mukaan linkin, siitä AAC on hyvin yksilöllistä.
Linkki
Pantoniimi on siitä hyvä esimerkki.
Eleet ovatkin useammille tuttuja ja niitä on opittu tulkitsemaan erilaisissa tilanteissa. Siksi niiden käyttö kommunikaatiossa on varsin luontevaa ja nopeampaa kuin sanallinen viestintä. Viittoma perustuu myös eleiden hyödyntämisessä.
Sitten on myös olemuskieli, joka perustuu vaikeimmin puhevammaisen henkilön kommunikaatiossa.
Tunnetilat, kipu ja keholliset tuntemukset sekä reaktiot ympäristön tapahtumiin välittyvät ihmisen olemuksesta ja toiminnasta. Ihminenhän kertoo omalla kehollaan jos on kuuma tai kylmä, ja ilmaisee myös kipua silmillään tai kasvojen ilmeillä.
On olemassa sellaiset kuin Pantomiini kortit ja niiden avulla voi leikkiä tälläistä, siinä voidaan esittää erilaisia asioita.
Itse katselin lapsena Charles Chaplinin elokuvia ja hyvin pysyin kärryillä vaikka niissä ei puhuttu ikinä mitään, ne olivat vielä varsin hyviä elokuvia.
Kommunikoinnista. On erittäin tärkeää löytää siis kaikille ihmisille tapa, jolla henkilö voi ilmaista itseään ja tulee myös ymmärretyksi. On varsin surullista jos henkilö kokee ettei häntä ymmärretä. Itse kun olen käynyt ulkomailla oli varsin orpo tunne, kun kuljin kerran ympäristössä jossa ei puhuttu englantia ja tilanne tuli vielä yllättäen, silloin minäkin käytin viittomakieltä ja hyvin sillä pärjäsin kun piti taxia etsiä.
Yksilöllisen kommunikointitavan löytäminen ja sen vahvistaminen on myös henkilön kuntoutusta.
Autistiselle henkilölle on erittäin tärkeää hänelle se sopiva tapa ilmaista itseään.
Kommunikoinnin tarve herätellään vahvistamalla henkilön omaa spontaania ilmaisua, kuten ääntelyä, liikkeitä, tönimistä, tai muuta toimintaa. Kommunikaatiossa käytetään palkkioita, joilla on merkitystä autistiselle henkilölle ( tätä palkkio asiaa vielä itsekseni tutkin lisää )
Jäsennelty eli strukturoitu ympäristö ja työskentelyn ohjaus on osa autistisen henkilön peruskuntoutusta.
Itse kehoitan erästä oppilasta kirjoittamaan värikynällä, ne asiat joissa tarvitsee lisää harjoitusta.
Strukturoinnissa varustetaan ympäristö näkyvillä vihjeillä, jotka ilmaisevat mitä on tarkoitus tehdä ja mitä, missä, kenen kanssa, miten kauan ja mitä tehdään toiminnan jälkeen.
Sosiaalisia tilanteita ja vuorovaikutusta voidaan myös harjoitella.
Sosiaalisten tilanteiden ja vuorovaikutusten harjoittelu on osa myös autistisen henkilön kuntoutusta. Harjoittelu tapahtuu mallien avulla, ja siinä tavoitellaan asianmukaista käyttäytymistä.
Harjoittelussa voidaan käyttää apuna sosiaalisia tarinoita, näyttelemistä, sarjakuvia, tai videointia. Tilanteiden toistuva harjoitteleminen auttaa opittujen taitojen siirtämisessä uusiin tilanteisiin ja uusiin ympäristöihin.
Vuorovaikutuksen edellytykset. Taito puhua ei takaa kuitenkaan sitä, että kommunikointi olisi aina toimivaa!
Toimivan vuorovaiktuksen perustana on, että ihmiset ovat viestintätilanteessa aidosti läsnä ja osoittavat kiinnostusta henkilöön aidosti.
Tälläisen tilanteen syntymisen edellytys on, että kaikki muut häiritsevät tekijät suljetaan pois ja keskitytään juuri siihen hetkeen mikä on käsillä ja siihen ihmiseen jonka kanssa olemma tekemisessä. Jokainen tietää miltä tuntuu, kun olemme jutelleet jollekkin ja on jäänyt tunne että olemme puhuneet "tyhjille seinille"
Kanssakeskustelijan rooli on siis varsin merkityksellinen viestinnässä silloin, kun kommunikointikumpanilla on vaikeuksia puheen tuottamisessa tai ymmärtämisessä. Vuorovaikutusta ja kommmunikointia voidaan tukea seuraavin menetelmin:
- Selvitä millä tavalla kumppani kommunikoi
- Pyri rauhoittamaan ympäristö
- Ole tilanteessa vastavuoroisesti läsnä
- Odota ja anna tilaa aloitteille
- Vastaa kumppanin kommunikointiin
- Mukauta ilmaisua kumppanin kommunikointitarpeita vastaavaksi
- Tarkista viestien tulkinta
Otan vielä lopuksi esille tähän sellaisen kuin Fasilitointi, itse olen sitä menetelmää käyttänyt yhdessä toppipaikassani erään henkilön kanssa ja kokemus oli minulle uusi.
Fasilitointi on menetelmä, jossa kirjoittamista avustava henkilö tukee vaikeavammaisen henkilön kirjoittamista. Tyypillisesti fasilitoinnissa kannatellaan ja tuetaan kirjoittavan henkilön sormea, kättä, kyynär tai olkavartta. Fasilitointi on kommunikaatiomentelmänä kyseenalaistettu. Koska tutkimuksissa on pystytty osoittamaan menetelmään liittyvä haavoittuvuus. Itse kun olen käyttänyt täät menetelmää, henkilö selkeästi itse kirjoitti, minä vain vahvistin olemalla siinä ja tuin henkilön kättä.
Oikeus kommunikaatioon on siis jokaisen ihmisen subjektiivinen oikeus. Oikeudesta kommunikaatioon on säädetty erilaisissa laeissa ja julistuksissa.
Hienoa että olet päässyt tukemaan fasiloivasti kommunikoivaa henkilöä. Olen itsekin usein pohtinut ja kyseenalaistanut sitä. Mutta oikeus kommunikointiin on painava lause.
VastaaPoista