Mielenterveys ja päihdetyö

Miten voin tukea löhihoitajana mielenterveyden ja päihdeongelmaisia?

Päihteiden käyttö muodostuu ongelmalliseksi silloin, kun se alkaa haitata päihteitä käyttävän henkilön ja hänen omaistensa arkea tai terveyttä.
Päihdeongelma ei ole koskaan päihteitä käyttävän henkilön oma yksitysyysasia, vaan se koskettaa aina myös hänen omaisiaan ja muuta lähipiiriään. Lähipiiri saattaa olla huolissaan, missä henkilö on ja keiden seurassa? Ja läheiset ovat aina niitä joihin se eniten sitten käytännössä sitten koskettaa he ovat niitä arjen auttajia, kun päihteiden käyttö on päässyt henkilön hallinnasta vallan karkaamaan,
Päihderiippuvuuteen siis kuuluu kyvyttömyys hallita päihteiden käyttöä. Päihderiippuvuuden sanotaan olevan myös tunne-elämän sairaus. Rikotut lupaukset, ja pettymykset siis kuormittavat läheisiä, koska päihteiden käyttäjällä myös nämä mielialat vaihtelevat todella paljon, eli kyse on myös ohessa päihteiden käyttäjän omasta ja läheisen mielenterveydestä.
* päihteiden käyttö ei säännönmukaisesti jää yksittäiseksi tapahtumaksi, vaan jatkuu useamman päivän.
* arkisten asioiden ja vastuuden laiminlyönti
* krapularyyppyjen tms. päihteiden käyttö heti aamusta, jotta pääsee liikkeelle
* arjen suunnitteleminen niin, että päihteiden käyttö ei vaarannu
* päihteitä käyttävän henkilön muuttuminen, voimakkaat mielialojen muutokset, arvojen muuttuminen, käyttäytymisen selittämättömät muutokset
* usein ongelmaan liittyy sen ehdoton kieltäminen, vaikka seuraukset olisivat jo näkyvillä
Päihdeongelmasta on mahdollista toipua. Siihen o olemassa erilaisia hoitovaihtoehtoja, joista saa tietoa esimerkiksi sosiaalitoimitosta. Virallisten hoitotahojen lisäksi on olemassa vertaistukeen perustuvia omaapuryhmiä. Kun minä opiskelin hoiva-avustajaksi niin meidän opintosuunnitelmaan kuului käynti AA-ryhmässä, se olikin aika mielenkiintoinen kokous. Siellä kaikki olivat toisilleen anonyymejä ja jokainen sai sanottavansa omalla puheenvuorollaan ja myös henkilöiden anonyymisyyttä jokainen siellä näytti kunnioittavan. Joukkohenki oli hyvin positiivinen kokemus.

Alkoholin juomiselle on kautta aikojen etsitty syytä! Juomista ei kuitenkaan ole voitu selittämään tarkoin mistä se johtuu. Juomisen syyt ovat usein samoja sekä vammaisilla että vammattomilla henkilöillä. Kehitysvammaisten ihmisten ja alkoholin suhteessa on erityispiirteitä, joiden takia ongelmiin on syytä puuttua. Kehitysvammainen nuori saattaa joutua mukaan sellaiseen toimintaan, jossa hänen heikkoa itsetuntoaan ja haavoittuvaa asemaansa käytetään hyväksi.
On tutkittu, että noin kymmenellä prosentilla kehitysvammaisella on ongelmia alkoholin kanssa. Päihdeongelmaan vaikuttaa myös asumismuoto, asuuko henkilö esim. vaikka tuetussa yksikössä tai vaikka itsenäisesti. Eniten päihdeongelmia ilmenee erityisammattikouluissa. Noin viidenneksen erityisammattikouluissa opiskelevista nuorista arvioidaan olevan alkoholin suurkuluttujia. Nuoruus on on kokeilujen aikaa ja omien rajojen etsimistä. Kehitysvammaisten ihmisten integroituminen yhä etenevässä määrin yhteiskuntaan liittää heidät myös vallitsevaan alkoholi ja huumekulttuuriin. Vammaispalveluissa aina huomio kiinnittyy fyysiseen toimintakyvyn ylläpitämiseen, kuljetuspalveuihin sekä apuvälineisiin. Tämän vuoksi asiakkaan mahdolliset päihdeongelmat voivat helposti jäädä sen takia huomaamatta. Ja tämän seurauksena asiakasta ei ehkä osata ohjata päihdehoitoon. Usein voi olla myös niin, ettei henkilöllä ole itsellään riittävästi tietoa edes mitä on päihderiippuvuus. Myös vammattomille suunnatut päihdehoitopaikat on varsin esteellisiä eikä niitä ole suunniteltu vammaisille henkilöille. Vammaisilla henkilöillä on kuitenkin oikeus saada tässäkin asiassa yhdenvertaisia palveluja. Kehitysvammaisella henkilöllä on myös itsemääräämisoikeus, ja tässäkin asiassa heillä on myös oikeus käyttää alkoholia, vaikka se ei tuntuisikaan läheisen näkökulmasta oikealta, tarkoitan tässä nyt myös kohtuukäyttöä.

Kehitysvammaisilla henkilöillä on enemmän mielenterveysongelmia verrattuna muuhun väestöön. Häiriöitä arvioidaan olevan 3 - 4 kertaa enemmän kuin vammattomilla ihmisillä. Suomessa 10 - 15 prosentilla kehitysvammaisista henkilöistä arvioidaan olevan diagnosoitava psyykkinen sairaus. Tilanteen arvioimista vaikeuttaa vielä se, että usein käyttäytymisen pulmien syissä on sekaisin monenlaisia asioita varsinaisen mielenterveyden häiriön lisäksi tai sen sijaan. Siten varmoja tilastoja kehitysvammaisten mielenterveysongelmista ei ole saatavilla.

Monien kehitysvammaisten nuorten on vaikea hyväksyä omaa erilaisuuttaan. Joskus nuoren on vaikea tunnistaa omaa kehitysvammaisuuttaan. Nuori toivoisi kuuluvansa ns. ”vammattomien” porukkaan. On vaikea käsittää, miksi itsellä on tällainen diagnoosi. Jos nuori kieltää täysin oman erilaisuutensa, siitä seuraa monenlaisia pulmia. Hän saattaa kieltäytyä myös avusta ja palveluista, joita hänelle tarjotaan. Ympäristö ei ymmärrä nuoren käytöstä. Henkilön persoonasta tulisi löytää vammasta huolimatta positiivisia asioita ja tukea hänen positiivista minäkuvaansa.

Positiivinen identiteetti eli minäkuva auttaa myös kehitysvammaista henkilöä pitämään yllä hyvää mielenterveyttä. Jo varhaisnuoruudessa olisi tärkeää, että nuorta tuettaisiin hyväksymään omaa erilaisuuttaan ja ymmärtämään omaa vammaa sekä näkemään itsessään hyviä puolia ja vahvuuksia.

Lievästi kehitysvammaiset aikuiset ovat kirjoittaneet ja videoineet ajatuksiaan, kokemuksiaan ja tarpeitaan.




Kehitysvammainen henkilö ei aina itse osaa kertoa, mihin tarvitsee tukea ja apua. Monet tarvitsevatkin eniten henkistä tukea. Tällöin tukiverkoston ei tulisi keskittyä pelkästään konkreettiseen elämän arjen apuun, vaan tulisi pyrkiä enemmän tukemaan henkilöä vuorovaikutuksen kautta. Vuorovaikutuksellista tukea voi pohtia viiden eri osa-alueen näkökulmasta. Nämä viisi asiaa vaikuttavat oleellisesti niin kehitysvammaisten kuin muidenkin ihmisten mielen hyvinvointiin. Jos jollakin osa-aluueella on ongelmia, se saattaa heijastua ympäristöön vaikeuksina, joiden jatkuminen voi johtaa psyykkiseen häiriöön. Ratkaisuja psyykkisiin ongelmiin voi etsiä pohtimalla, miten kyseiset osa-alueet toteutuvat henkilön elämässä. Voi myös pohtia, millä osa-alueella henkilön elämässä olisi parannettavaa ja mitä hyvää se voisi tuoda sinun tai toisen ihmisen elämään.
Elämän ymmärrettävyys
Elämänhallinnan tunne
Elämän merkityksellisyys
Sosiaaliset verkostot
Identiteetti

Mielenterveyttä tukevia menetelmiä. Erilaisia toiminnallisia menetelmiä voi käyttää keskustelun tai terapian tukena selvittämään menneitä tai tukemaan minuutta ja henkilön elämäntarinaa. Toiminnalliset menetelmät sopivat myös haasteiden kohdalla ja ne voivat tuottaa hyvän lopputuloksen.
Sisäinen puhe ja myönteisempi minä-peli
Elämäntavat hyvinvoinnin tukena
Kuvat elämän ymmärtämisen tukena
Psykoterapia
Muu elämä hyvinvoinnin tukena

Mitä tehdä ja milloin....syitä on niin monia. Kehitysvammaisilla havaitaan usein niin sanottua haastavaa käyttäytymistä. Silloin henkilö saattaa omalla toiminnallaan haastaa ympäristön reagoimaan, joskus se onkin varsin haastavaa ettei tule kielellisesti ymmärretyksi. Yksi nuoruuden kehitystehtävä on ottaa vastuu omasta käytöksestään siten, ettei aiheuta vahinkoa itselleen tai muille. Kehitysvammainen henkilö tarvitsee tukea tästä tehtävästä selviytyäkseen. Mikäli haastava käytös ei selity muullatavoin tai tilanne on hankala, se voi olla merkki psyykkisestä häiriöstä. Elämää haittaavia psyykkisiä häiriöitä ovat seuraavat: voimakas ärtyneisyys, agressiivisuus, haastava käyttäytyminen, voimakkaasti negatiivinen minäkuva, voimakkaat pelot, jotka hallitsevat henkilön arjen toimia. Voimakkaat pakko-oireet, voimakas ahdistuneisuus, ajatusten jumittuminen ongelmiin, jatkuvat ongelmat ihmissuhteissa, riitely läheisten kanssa, todellisuudentajun hämärtyminen, näkö-kuulo ja aistiharhat, eristäytyminen muista ihmisistä, itsetuhoiset puheet tai itsetuhoinen käytös, ylikorostunut seksuaalisuus tai toisiin liittyvä seksuaalinen häirintä, ongelmat elämänhallinnassa, huonoon seuraan joutuminen, syrjäytyminen, päihteiden käyttö.

Katselin youtubesta videon "kahden maailman välissä" se oli hyvä, siinä kehitysvammaiset toivat hyvin esille sen, että vamma ei este vaan rikkaus.

Kehitysvammaisista 30–50 %:lla esiintyy mielen­terveys‑
ja käyttäytymishäiriöitä.
➤ Kehitysvammaisten mielenterveyshäiriöiden arviointi
on vaativaa ja edellyttää laaja‑alaista tutkimusta moni‑
ammatillisessa työryhmässä.
➤ Kehitysvammaisten mielenterveyshäiriöiden tunnista‑
minen ja hoito on tärkeää potilaan subjektiivisen hyvin‑
voinnin edistämiseksi sekä muun hoidon ja kuntoutuk‑
sen mahdollistamiseksi.