Suomi 100-vuotta

Laitan tähän lopuksi vielä osion, joka ei varsinaisesti tähän koulutukseen kuulu, mutta oppilaat tekivät hyvin paljon työtä tämän eteen. He olivat kukin nähneet erittäin suuren työn, kun koulussa juhlittiin Suomi 100-vuotis näyttelyä. Koko koulu muuttui muutaman tunnin sisällä varsinaiseksi näyttämöksi. Siellä oli erilaisia aiheita, vanhat elokuvat, ruuanlaitto, perinteet, musiikki, leivonnaiset, ruoka, ja oli niin paljon etten enää edes muista kaikkea.
Eräs oppilas oli tehnyt erittäin näyttävän pienoiselokuvan Uuno Turhapurosta, ja minusta se oli aivan mahtava teos. Siinä näki kuinka oppilas nautti siitä kun oli saanut tehdä ja etenkin siitä kun näki tuloksen. Oppilaiden vanhemmat myös olivat tervetulleita kouluun sinä päivänä. Oli myös musiikkia, joissa oppilas soitti koskettimilla ja siinä lauloi mukana eräs toinen oppilas, oli esillä myös näyttäviä taideteoksia. Koko näyttely oli siis varsin onnistunut, ja itsekkin niitä kiersin kyllähän siinä aikaa meni ja päivä meni varsin nopeasti ohi.
Oppilaat jotka ovat siis autistisia tai omaavat autistisia piirteitä, he onnistuivat tässä siis todella!
Laitoimme myös luokanopettajan kanssa sellaisen telttasaunan lämpiämään, ja toimimme sitten saunavahteina. Itse en todellakaan oikein uskonut, että koko teltasta mitään kuumaa tai löylyä antavaa voisi mitenkään tulla. Mutta niin siitä siis vain tuli, siitä tuli varsin kuuma hyvin nopeassa tahdissa. Ja muutamat oppilaat uskalsivat mennä sitten saunaankin siihen telttaan.

Itsemääräämisoikeus

Ihan alkuun, itsemääräämisoikeus on säädetty lakiin ja se tarkoittaa seuraavia asioita. Olen koonnut tähän blogiin seuraavia asioita, joiden pitäisi kattaa tiivistetysti mitä tarkoittaa. Mitä tarkoittaa itsemääräämisoikeus? Sopimukset ja säädökset? Miten tukea itsemääräämisoikeutta? Miten tukea vammaisen tai haastavasti käyttäytyvän asiakkaan itsemääräämisoikeutta? Miksi itsemääräämisoikeudet toteutuvat monesti niin huonosti?

Itsemääräämisoikeuslaki

Uudella lailla pyritään vahvistamaan asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeutta sekä vähentämään rajoitustoimenpiteidenkäyttöä.
Samalla turvataan kaikille perustuslainmukainen välttämätönhoito ja huolenpito sekä parannetaan henkilöstön oikeusturvaa. Tällä hetkellä potilaan ja sosiaalihuollon asiakkaanperusoikeuksien rajoittamista koskeva lainsäädäntö on puutteellista eikä vastaa perustuslain tai kansainvälisten sopimusten vaatimuksia.
Sosiaali ja terveydenhuollon asiakkaidenoikeusturvassa on aukkoja ja henkilöstö joutuu toimimaan käytännöntilanteissa epäselvin valtuuksin. Sosiaali ja terveydenhuollon yksikköjen virheellisiin menettelytapoihin sekä kirjoittamattomiin sääntöihin ns. "talon tapoihin" jotka ovat pitkään juurtuneita ja työntekijöiltä toiselle opittuja vuosikymmenten ajan, joihin on saattanut sisältyä itsemääräämisoikeuden rajoittumista, eikä niitä katsota siksi koska ne ovat niin syvälle juurtuneita tapoja työskennellä asukkaiden "hyväksi" etteivät työntekijät katso niitä siksi rajoittamistoimenpiteiksi Tälläisiä virheellisiä toimintakäytäntöjä ovat esimerkiksi hygieniahaalareiden käyttö ja päättäminen esimerkiksi muistisairaan, kehitysvammaisen tai mielenterveyspotilaan puolesta, eli tehdään hyvin paljon asioita henkilön puolesta.

Eli itsemääräämisoikeudella tarkoitetaan käytännössä, yksilön oikeutta päättää itseään koskevista asioista. Oikeus päättää, mitä syön, oikeus päättää, miten pukeudun, oikeus päättää missä ja miten vietän vapaa-aikani.
Päätettävät asiat voivat olla hyvinkin pieniä tai suuria.

Perus ja ihmisoikeudet

Lähes kaikilla perus ja ihmisoikeuksilla on itsemääräämisoikeuteen liittyviä ulottuvuuksia, yhdenvertaisuus lain edessä, oikeus yksityisyyteen ts. oikeus kotirauhaan. Liikkumisvapaus: oikeus päättää, missä asun, ja missä liikun. Oikeus osallisuuteen ja vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon.
Kenenkään vapautta ei saa riistää mielivaltaisesti eikä vapaudenriiston perusteena saa olla vammaisuus tai sairaus.
Kaikilla on oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja omaisuuden suojaan. Valitettavasti yhteskuntamme on päättänyt kilpailuttaa vammaispalvelut, joka on minun mielestäni ja vammaistenkin mielestä hyvin pelottavaa. Tuon sen asian tähän blogiini myös, koska se on tällä hetkellä ajankohtainen. Asiasta tehtiin kansalaisaloite, joka keräsi 72.000 tuhatta nimeä! Kansalaisaloite luovutettiin eduskunnan puhemiehelle Paula Risikolle 7.3.2018 on hyvä seurata tätä asiaa juuri minun opiskelujen aikana.
Kansalaisaloitteen keskeisin tavoite on, että vammaisten elämänmittaiset, välttämättömät palvelut rajataan hankintalain mukaisen kilpailutuksen ulkopuolelle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi palvelukodissa palveluntuottaja ei vaihtuisi.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/kolme-eri-palveluntuottajaa-viidessa-vuodessa-vammaispalveluiden-kilpailutus-aiheuttaa-omaiselle-jatkuvaa-huolta/6797810#gs.DSzQvNo



Itsemääräämisoikeuteen liittyviä artikloita

12 artikla. Yhdenvertaisuus lain edessä.
14 artikla. Henkilön vapaus ja turvallisuus. - Vammaisuus ei missään tapauksessa
oikeuta vapaudenriistoon.
17 artikla. Henkilön koskemattomuuden suojelu.
19 artikla. Eläminen itsenäisesti ja osallisuus yhteisössä.
22 artikla. Yksityisyyden kunnioittaminen.

Itsemääräämisoikeutta edistävä kansallinen lainsäädäntö

Voimassa kaksi lakia, joissa otetaan kantaa itsemääräämisoikeuden edistämiseen ja toteuttamiseen.
Sekä laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista, että laissa potilaan asemasta ja oikeuksista on säädöksiä, joissa velvoitetaan palvelun järjestäjät kunnioittamaan asiakkaan itsemääräämisoikeutta.
Itsemääräämisoikeuden rajoittaminen lainsäädännössä. Rajoittamisesta säädetään tällä hetkellä hyvin epämääräisesti. Itsemääräämisoikeutta valmistellaan jatkuvasti ja sitä kehitetään siten, että asiakkaiden toiveet ovat ensisijalla. Tämän tavoitteena on itsemääräämisoikeuden edistäminen ja sen rajoituksista säätäminen mahdollisimman tarkkarajaisesti.

Ihmisoikeuksien vastaisia esimerkkejä

Kaikki asukkaat eivät haluaisi asua yksikössä, mutta he eivät tiedä voisivatko vaihtaa asuinpaikkaa?
Vastoin tahtoa asumisyksikön vaihto kilpailutuksen takia.
Kotiintuloajat, jotka myös aikaisia ja joista poikkeukset vähäisiä. Otan tähän myös seikan, että joissain asumisyksiköissä asukkaan on mentävä pyörätuolista sänkyyn kello 19.00, koska ei ole riittävästi työntekijöitä kello 22.00 häntä siirtämään sänkyyn, jolloin työssä on vain 1 yövalvoja joka ei kykene siirtämään asukasta yksin turvallisesti.
Ruokailuun liittyviä sääntöjä.
Asukkailla ei avaimia ulko-oveen.
Ovet sisältäpäin/ulkoapäin lukossa yöaikaan.
Kaikki eivät saa oveaan lukkoon ilman apuvälinettä.
Yhteisessä tietokoneessa ei ole apuvälinettä.

Pentti Kurikka

Pentti kurikka on itse sanoittanut laulunsa, ja lauluissa kerrotaan tasaarvoisesta elämästä, ja sekä siihen liittyvistä epäkohdista. Hän tuo itseään ja muita vammaisia julki näin laulumalla. Hän kertoo siitä, että tarvitsee kunnioitusta tähän elämään sekä siitä että muut ovat päättäneet koska mennä suihkuun, koska syödä ja esimerkiksi juoda alkoholia. Minulle tuli mieleen vahvasti, että myös kehitysvammaiset ovat aikuisia, eivätkä lapsia joita tarvitsee holhota. Tässä ainakin Pentti Kurikka tuo erittäin vahvasti itsensä ja oman tahtonsa esille ja sitä pitää kunnioittaa kaikkien vammaisten kohdalla, että oikeus ja tasaarvo tapahtuisi. Siinä oli myös mainittu asuntola asuminen, eli jokaisella pitäisi olla myös mahdollisuus omaan itsenäiseen asumiseen.

Pentti Kurikka

Ihmismyönteisiä ratkaisuja

Eräässä yksikössä asukkaille oli järjestelmällisesti haettu henkilökohtaisia avustajia yksikön ulkopuoliseen toimintaan. Näin he pystyivät liikkumaan vapaasti, sekä siirtymään vuoteeseen haluttuina ajankohtina.
Ovien lukitsemisesta luovuttiin, kun todettiin ettei sille ollut todellisuudessa enää tarvetta.

Entäpä he jotka eivät kykene ilmaisemaan esimerkiksi puhumalla? Löysin ihan pedanetistä esikoulun opetuksesta kertovaa opetusta, ja hekin käyttävät ilmaisussa hyvin paljon, loruja, lauluja, kuvia. Tätä menetelmää, voidaankin siis käyttää myös vaikeasti vammaisilla henkilöillä.

Itsemääräämisoikeus ja kommunikointi vaikeasti vammaisilla henkilöillä ja heidän kanssaan kommunikointi. Ihminen ilmaisee itseään ja mieltymyksiään kommunikoinnilla. Jokainen osaa kommunikoida riippumatta siitä, miten vammainen tai vammaton on! Aivan jokainen pystyy tekemään päätöksiä, kunhan saa siihen riittävästi ja sopivaa tukea.
Kommunikointia voidaan pitää kaikkea toimintaa, näitä ovat: hengityksen rytmi, ilmeet, asennot, liikkeet, toiminnot, eleet, ääntelyt, puhe, viittomista, kuvien osoittamista.

Haluan tähän myös tuoda esille OIVA projektin.

OIVA-prosessissa havainnoidaan videolta vaikeimmin puhevammaisten ihmisten ja työntekijöiden vuorovaikutusta. Se kestää vajaan vuoden ja sisältää kymmenen tapaamista. Prosessia ohjaa Tikoteekin kouluttama OIVA-ohjaaja.

OIVA-prosessi on tarkoitettu työntekijätiimille, joka haluaa miettiä tapoja kohdata puhevammaiset asiakkaat ihmislähtöisellä tavalla. 

OIVA-prosessin aikana työntekijät voivat videoida jopa kuuden asiakkaansa vuorovaikutusta.  Työskentelyssä yhteisön videoita havainnoidaan voimavaralähtöisesti.

Yhteisessä keskustelussa OIVA-ohjaajan kanssa työntekijät oppivat herkistymään ja tulkitsemaan puhevammaisen ihmisen hienovaraisia viestejä ja tulevat tietoisemmiksi omasta osaamisestaan ja yhteisönsä hyvistä vuorovaikutuskäytännöistä. Keskustelun pohjalta työntekijät sopivat konkreettisia tekoja, joilla he voivat tukea puhevammaisten ihmisten vuorovaikutusta arjen tilanteissa.

Onnistuneessa vuorovaikutuksessa tärkeää on

Läsnäoleminen

Odottaminen

Vastaaminen

Ilmaisun mukauttaminen

Tarkistaminen

Lähde

http://papunet.net/tikoteekki/toiminta-ja-palvelut/oiva/oiva-prosessi/

Jalkojen hoitaminen

Toppipaikassa missä olen suorittanut osuuttani, on lapsia ja heidän jalkojenhoidostaan vastaa huoltajat/vanhemmat. Toki avustajat tekevät huomionsa, jos huomaa että jaloissa on esimerkiksi sientä tai muuta ongelmaa.
Sisätiloissa riisutaan aina ulkokengät, sekin on hyvin tärkeä asia varsinkin kun nuorilla jalat hikoilevat runsaasti.
Olen ollut kaikissa edellisissä toppiaikoissa sellaisissa paikoissa, joissa hoitajien vastuulla on asukkaan/asiakkaiden jalat ja niiden hoito.

Sosiaali ja terveysalalla on erilaisia asiantuntijoita, ja kaikilla on on oma toimi ja vastuualueensa jalkojenhoidossa. He ovat: jalkojenhoitaja, jalkaterapeutti, jalkojenhoidon ammattitutkinnon suorittanut kosmetologi, lääkäri, hoitaja, fysioterapeutti. Esimerkiksi lähihoitaja työssään ohjaa asukkaan/asiakkaan näiden palvelujen pariin tarvittaessa. Palvelutaloissa tulee säännöllisesti asukkaiden luokse jalkahoitaja, tai asiakkaan kotiin. Lähihoitajan ohjaa asiakasta tarkkailemaan alaraajojen kuntoa ja neuvoo sekä opastaa jalkojen hoidossa, sekä kykenee arvioimaan milloin asiakas tarvitsee kiireellistä hoitoa esim. lääkäriä. Lähihoitaja myös ohjaa asiakasta käyttämään oikeita jalkineita, sekä opastaa sukkien valinnassa ja huollossa. Tunnistaa työssään pitkät kynnet, paksut kynnet, sienikynnet, torakynnet, sisään kasvaneet kynnet, syylät, känsät, kovettumat, pykimät, rakot, kynsivallin tulehdus. Ohjaan asiakkaan aina tarvittaessa eteenpäin.

On tiettyjä sairauksia jonka takia jalkojenhoito, on erityisen tärkeää ja he tarvitsevat siinä avustamista. Esimerkiksi, hemiplegia, Parkinsonin tauti, MS-tauti, CP-vamma ja selkäydinvamma. Sekä erilaiset kehitysvammat. Lähihoitajan on myös hoitotilanteissa aina seurattava asiakkaan jalkojen kuntoa, se kuuluu päivittäisiin toimiin ja ne kirjataan mahdollisesti ylös, on kirjattava myös kaikki ihon muutokset. On myös osattava nähdä erilaiset infektiot, etenkin diabeetikkojen kohdalla koska siinä voi hoitamattamattomana syntyä kuolio, joka johtaa raajojen/raajan amputoimiseen pahimmassa tapauksessa.

Kun kylvetän tai avustan asiakasta pesuissa, tarkistan aina jalkojen kunnon. Useimmilla saattaa olla perussairautena diabetes, liikuntaesteitä, ja muita jotka aiheuttavat sitä jalkojen kunto vaatii säännöllistä huomiota. Kun työskentelen vammaisten tai henkilöiden parissa jotka vaativat jalkojen tarkempaa hoitoa, ennenkaikkea kerron etukäteen mitä teen ja miksi teen. Eli selostan asiakkaalle etukäteen tai näytän kuvakorteista mikäli asiakas ei kykene muuten kommunikoimaan. Pyrin myös luomaan hoitotilanteesta mahdollisemman rauhallisen kun tarkastelen asiakkaan jalkoja.
Ensimmäiseksi hyvä aseptiikka ja hyvä asento, sitten jalkoihin laitetaan desinfiointiainetta ja aletaan tarkastella jokainen varpaanväli huolella, etenkin onko varpaanvälissä hautumaa. Hautuma on siis aina portti infektioille ja sitä kautta jalka voi tulehtua esim. ruusu, tai jalkasieni tai muu bakteeri.
Hautuma tulee siistä, että jalkoja ja varpaanvälejä ei ole kuivattu huolella pesun jälkeen, siksi varpaanvälien kuivattaminen on erityisen tärkeää pesun jälkeen! Tai kun jalkaa rasvataan, niin se rasva pääsee varpaanväleihin ja rasva pääsee hautumaan väleissä. Myös tiukat kengät aiheuttavat hautumaa ja siis tältä vaivalta ei säästy myöskään nuoremmat henkilöt, tämä voi siis tulla ihan kenelle vain. Lampaanvilla auttaa tähän, kun sitä pujotetaan varpaiden väleihin. Yhtä lampaanvillaa pidetään pariäivää, sitten se pitää vaihtaa ainakin ikäihmisillä. Tarkistetaan myös onko jaloissa känsiä ja kovettumia, yleensä ne sijoittuvat sinne mitä osaa jalasta eniten kuormitetaan..vammaisilla nämä kuormittavat alueet saattavat varsin poiketa ei vammattomasta henkilöstä. Kun känsät ja kovettumat ovat tarpeeksi suuria, ne aiheuttavat kipua ja hankaloittavat liikkumista, joka on varsin kiusallista jo ennestään liikuntarajoitteiselle henkilölle. Myös henkilö joka ei osaa kertoa kivusta, saattaa jalkojen huono kunto vaikuttaa hänen käytökseensä hyvinkin rajusti. Diabeetikkojen kohdalla erityisesti pitää olla tarkkana, koska he eivät välttämättä tunne kovettumia.
Kovettumien hoito ohjataan aina eteenpäin alan ammattilaiselle eli jalkojenhoitajalle. Pieniä kovettumia voidaan hoitaa itse, laittamalla tarpeeksi rasvaa ja se hierotaan hyvin pyörivin liikkein jalkaan. Ikäihmisillä kynnet saattavat paksuuntua ja jalkojenhoitaja ohentaa niitä koneellisesti ja sen jälkeen niiden ohuutta ylläpidetään säännöllisellä kynsiviilauksella, niin kynnet eivät pääse paksuuntumaan.
Kynsisienen eroittaa siitä, että se on hyvin hauras ja kellertävä väriltään ja mureneva kynsi myös haisee hyvin epämiellyttävälle. Kynsisieni on erittäin tärkeä hoitaa pois, koska se saattaa levitä muihin kynsiin.
Kynnet myös saattavat kasvaa sisään, joka on varsin kivuliasta myös. Se johtuu usein siitä, että kynsi on leikattu väärin sekä liian lyhyeksi. Oikea leikkaaminen pitää suorittaa niin, että kynsi jää kynsipatjan ylle, ei ikinä alle. Kun kynsi kasvaa sisään se aiheuttaa myös tulehdusta ja märkimistä.
Kynsiä kun leikkaa, niin aina sen varpaankynnenpää pitää tuntua sormissa siitä tietää, että kynsi on oikean mittainen.

 Iho kuivataan ja rasvataan ja katsotaan jalkojen ihonväri, joskus saattaa olla väripoikkeamaa joka saattaa jokin verenkierronhäiriö.Joskus iho voi punoittaa ja kuumottaa joka on taas merkki infektiosta ja asiakas ohjataan aina eteenpäin lääkärille, se voi olla myös merkki vakavemmasta kuten veritulpasta tai jopa ruusuinfektiosta. Mieluummin asiakas ohjataan vaikka "turhaan" kun jättää huomiotta! Myös eri virheasennot kuten reumaatikoilla, saattaa olla usein että juuri virheasennot tekevät kovettumia ja kovaakin kipua. Aina varhaisessa vaiheessa kun huomataan jaloissa muutoksia ohjataan aina eteenpäin, koska tilanne voidaan ennaltaehkäistä.
Pulssin löytää myös jaloista, ensimmäisen ja toisen jalkapöytäluun välistä. Myös sen voi löytää kehräsluun takaa. Pulssia ei tunnu jos jaloissa on ääreisverenkierron häiriöitä tai turvotusta eli nestettä on kerääntynyt jalkoihin. Sukat pitää olla hengittävät ja mielellään sellaiset jotka kuivuvat hyvin. On saatavilla erilaisia sukkia, jotkut pitävät tukisukkia ja kenkinä on heille tehtyjä yksilöllisiä jalkineita joissa on tukipohjalliset. Kenkien pitää olla varsin mukavat jaloissa ja niiden pitää tukea asiakkaan liikkuvuutta. Nykyään on varsin muodikkaita jokamakuun olevia tukisukkia ja kauniita tukikenkiä. Varmasti löytyy ihan jokaiseen makuun, ja siinä on onneksi otettu huomioon myös muoti ja ikä. Kuvassa olevat tukikengät näyttävät aivan ikimuodissa olevilta maihareilta.

Seksuaalisuuden tukeminen

,
Ensimmäisessä portaassa tuli hyvin selkeästi sukupuoli ja se asia, että on olemassa "tyttö" ja "poika" ihminen on syntyessään sukupuoli ja hänellä on käsitys omasta seksuaalisuudestaan, eli tukea omaa persoonaa kehittymään ja kasvamaan omana itsenään.
Toinen porras. Tukea sitä, että henkilö näyttää omat tunteensa, mutta opettaa tai ohjata että kunnioittaa toisen rajoja, eli ns. toisen elintilaa ettei ihan suinpäin ryntää halaamaan tai pussaamaan toista estoitta, koska toinen voi tuntea itsensä loukatuksi. Tukea sitä että ihastuminen on normaalia, ja hyväksyä tämä tunne myös itsessään. Kolmannessa portaassa käsitellään asiaa vanhempien ihailua. Koska noin 3-9 vuotiaille tulee se vaihe, että he tosissaan rakastavat aikuista ihmistä. Usein siis rakkauden kohde on se läheinen henkilö, lapsi siis saattaa ehdottaa omalle isälleen "mene minun kanssani naimisiin" Tämä on erittäin tärkeää sille henkilölle jolle tämä tunnustetaan, että hän tukisi tätä lapsen suurta lapsen ilmaisua ja osoittaa hänelle hyväksyntää. Ja olisi tärkeää että sanaa rakkaus voitaisiin tuossa tilanteessa keskustella avoimesti. Mutta vanhemman pitää kuitenkin kertoa ettei voisi mennä kuitenkaan ihan naimisiin, vaan joku kaunis päivä tämä lapsi löytäisi hänelle sen oikean ihmisen, ja se tunne olisi juuri se sama mitä hän tuntee sillä hetkellä omaa vanhempaa kohtaan. Lapselle pitää voida luoda unelmaa ja vahvistaa omaa ajatusta omasta perheestä.
Neljännessä portaassa käsitellään suhdetta idoliin. Kaikilla meillähän on ollut lapsena se suuri rakkaus ja ihannointi johonkin laulajaan tai elokuva näyttelijään. Itselläni oli muuten se Pieni talon preerialla, se perheenisä. Hän edusti sellaista ihmistä, joka aina voitti kaikki ongelmat. Mutta tässä vaiheessa lapsi irtaantuu perheestään ja hän saattaa tosiaan ihastua johonkin toiseen aikuiseen, ja se saattaa olla ihan kuka vain hänelle vaikuttava aikuinen. Lapsi saattaa käyttäytyä flirttimaisesti, hän on siis rakastunut siihen omaan unelmaansa siihen omaan tunteeseensa. Tämä henkilö on lapselle samaistumisen kohde. Tunne on siis lapselle hyvin voimakas tunne. Tässä on oma fantasia maailman näkemys hyvin merkittävä rooli menossa, hyvin tärkeää olisi että lapsi saisi tässä vaiheessa sitä aitoa aikuisen arvostamista kokea, ei kylmyyttä, eikä torjuntaa. Tukea sitä ajatusta, että lapsi on upea henkilö ja hänellä on mahdollisuus itse saada kokea arvostusta ja hänestä tulee aikuisena upea ihminen. Viidennessä portaassa käsitellään sitä asiaa, että ihastutaan johonkin samanikäiseen kaveriin, joka on siinä lähellä. Tämä asia on taas uusi tunne, joka hämmentää lasta ja siitä ei kerrota kenellekkään, se on salaisuus. Hämmennys siis tuntuu koko lapsessa erittäin voimakkaasti, koska sen toisen ihmisen tuoksut ja ääni ovat niin lähellä, mutta silti niin salaista eikä sinne katsella. Tässä vaiheessa tulee voimakkaasti esille seksuaalisuuden identiteetti lapselle pohdittavaksi. Onko rakkaus kenties samaa sukupuolta tai vastakkaista ja hän miettii onko tämä oikein? Tässä vaiheessa itse tukisin lasta kertomalla, että nämä tunteet ovat aivan sallittuja ja kaikki tunteet ovat aivan normaaleita. Tukisin siis siinä, ettei mikään ole väärää vaan tunteet ovat sallittuja. Kuudennessa portaassa on ikäluokka 9-14 "tuttu ja kaverille kerrottu" Tässä vaiheessa siis rakkaus on jaettu kaverille jaettavaksi. Ystävälle siis kerrotaan tunteet. Ystävän tuki tässä vaiheessa on kehityksen kannalta erittäin tärkeää, koska siinä koetaan että "minä olen normaali ja on normaalia tuntea näin kuten minää tunnen" Tässä vaiheessa lapselle syntyy toivo siitä, että hänellä saattaa olla jonakin päivänä parisuhde. Myös tunteista opitaan puhumaan tässä ikävaiheessa. Tarinat voivat olla kaveripiirissä hyvinkin värikkäitä, mutta kuitenkin ne ovat epätodellisia vielä. Paljon puhetta, mutta vielä vähän tekoja, eikä tämä rakkauden kohde tiedä tästä vieläkään mitään. Tukisin tässä vaiheessa erityisesti sitä seikkaa, että lapsella olisi kaveri/kaveripiiri, jos lapsi on yksin tämä vaihe vaarantuu joka on välttämätöntä oman seksuaalisuuden rakentumiselle. Seitsemännessä portaassa käsitellään aihetta "tykkään sinusta" Tämä vaihe tulee siinä 10-15 vuotiaana. Tässä vaiheessa lapsi tai teini usein tunnustaa suuren rakkauden tälle kohteelle, vaikka lähettämällä viestin. Tämä on siis se ensimmäinen konkreettinen teko, joka on tärkeää henkilölle. Unelma parisuhteesta siis vahvistuu tässä kehityksen vaiheessa. Myös voidaan käyttää kaveria, tai muuten se rakkaus voidaan osoittaa. On tärkeää että kohde tietää, se ei ole niinkään saako sitä vastarakkautta! Tässä vaiheessa myös kestää sen torjutuksi tulemisen, jos kohde ei välitä. Tälläine  tunnustuksen suunnittelu voi kestää aikaa viikkokausia, ja sitä saatetaan hyvin tarkkaan pohtia. Tässä olisi tärkeää tukea sitä, että nuori osoittaa tämän tunnustuksen arvostavasti, eikä tekisi mitään liian härskiä tai muuten rumaa. Kahdeksannessa portaassa käsitellään "käsi kädessä" Tämä vaihe tulee siinä 12-16 vuotiaana. Tämä on se vaihe, jolloin joku haluaa "olla minun kanssani, ja ollaan oikeasti yhdessä" Tässä vaiheessa siis puhutaan ja se mistä puhutaan myös näytetään. Ollaan siis käsi kädessä ja se antaa hyvin voimakkaan tunteen ja energian toisen läsnäolo. Tämä vaihe on sitä sietämisen kehittymistä. Välttämättä nuoret eivät ole edes ikinä kahden, vaan ollaan käsikädessä vain silloin kun on kaverit läsnä. Suhde on julkinen ja asia kerrotaan myös vanhemmille. Se miten itse tukisin tätä vaihetta, niin kertoisin kuinka on varsin normaalia tuntea nämä kaikki voimakkaat tunteet, ja ennenkaikkea kunnioittaisin kuitenkin antamalla "tilaa" Yhdeksännessä portaassa käsitelllään "suudellen" Tässä ikävaiheessa on 14-18 vuotiaat nuoret. Nuori itse tietää missä portaassa hän menee, eli hän itse tietää koska on valmis. Tässä avautuu uusi aistimaailma jossa on seksuaalinen sävy. Koskettelu on usein pään ja kasvojen alueella. Tässä vaiheessa myös kaikki lähtee aina sieltä omasta halustaan, tässä ei voida teeskennellä koska tässä on mukana tunteet. Jos tämän portaan tekee toisen painostuksesta, silloin kaikki tuntuu pahalta. Tässä vaiheesa haaveillaan seksistä, mutta sitä ei vielä lähdetä toteuttamaan.Tässä vaiheessa myös opetellaan mikä on intiimiä ja ei ole tarkoitettu muille nähtäväksi. Tässä vaiheessa tukisin nuorta siihen, että oppii asettamaan itselleen rajat. Jos jokin ei tunnu hyvältä, sitä ei pitäisi myöskään ikinä tehdä. Kymmenes porras, siinä käsitellään aihetta "mikä tuntuu hyvältä" Tässä vaiheessa ollaan kun nuori on 15-20 vuotias. Tässä portaassa jaetaan seksuaalinen nautinto yhdessä. Uskalletaan kosketella toista intiimisti. Testaillaan itseään ja kumppania sitä mikä tuntuu hyvältä. Tässä myös havannoidaan toista, mistä toinen nauttii opetellaan vielä sitä seksuaalista vuorovaikutusta ja kehojen kieltä. Opetellaan kunnioittamaan toisen rajoja. Nuori myös tunnistaa mitä itse todella haluan ja onko tämä oikein mitä minä tunnen? Eli opetellaan tunteiden tunnistamista. Tämä vaihe on kuitenkin, sitä tunnustelua ja harjoittelemista, siinä on myöskin jännitystä. Ja tukemisessa olisi tärkeää, ettei vain suinpäin lähdetä tekemään jos jännittää, eikä varsinkaan nautita alkoholia koska se tunne pitää tuntea ja alkoholi turruttaa oikean tunteen. Tässä portaassa nuoren olisi syytä pysyä pitkään, koska se vaikuttaa siihen miten hyviä rakastajia heistä tulee, siinähän opetellaan mitä toinen tuntee ja mitä itse tuntee kiirehtimättä.Tämä vaihe on myös turvallinen, siinä ei ole vielä esimerkiksi sukupuolitaudin tai raskaaksi tulemisen riskiä. Yhdessätoissa portaassa käsitellään aihetta "rakastellaan" Tämä on siinä 16-25 vuotiaana. Tämäkin vaihe on hyvin yksilöllistä eli on aivan normaalia jos nuori ei tähän portaaseen siirry heti täytettyään 18-vuotta, täysikäisyys ei merkitse sitä, että nuori olisi valmis siirtymään tähän portaaseen. Tässä vaiheessa nuori on sinut oman seksuaalisuutensa kanssa. Tämäkin vaihe on siis edelleen sitä harjoittelua. Nuori osaa kantaa vastuun tauti ja omasta ehkäisystään.Järjen, tunnen ja oma biologia kulkevat tässä portaassa käsikädessä. Tunnetaan vastuuta ja kunnioitetaan toista. Miten ttukisin tässä vaiheessa olevaa nuorta? Itse ainakin sitä, jos nuori vähänkin on epävarma niin suosittelen odottelemaan ja kysyisin miten on huolehtinut ehkäisyn ja mahdollisen tautiriskin. Myös se, että ettei tee mitään mitä ei halua ja molemmat ovat selvinpäin kun tähän portaaseen mennään.
Minun toppipaikassa on lapset iältään 13-17 vuotiaita, eli uskoisin että vielä heillä ei ole tätä seksuaalisuuden 9 porrastakaan, ja he ovat hyvinkin erilaisia. Monet arkailevat tätä asiaa, ja omaa seksuaalista kehitystään. Kun taas joillakin käytös ja puhe saattaa olla karkeaa. Heitä parhaiten opastaisin siinä, mitkä ovat rajat ja toisen rajat. Tälle ikäpolvelle oleva kasvattava materiaali on jokin elokuva joka olisi kasvattava ja juuri nuorelle sopiva.

Ote weeblystä:

"Miten kohdata vammaisen ihmisen seksuaalisuus avustamisen tilanteissa? Ihmisarvon kunnioittaminen, hienotunteisuus ja toimiva keskinäinen kommunikointi ovat onnistuneen kohtaamisen kulmakiviä.
Se, että seksuaalisuuteen liittyvien asioiden käsittelemisestä tuli lähes kokopäiväistä työtä, oli oma valintani. Entäpä, kun seksiin tai seksuaalisuuteen törmää työssään tahtomatta? Entä, kun avustajalta pyydetäänkin avustamista seksuaalitoimintojen toteuttamiseksi" ?
Vammaisuus ei poista ihmisestä seksuaalisuutta, mutta se saattaa tuoda haasteita seksin toteutumiselle käytännössä. Myös seksuaalinen kehitys voi olla haasteellista, mikäli elää sellaisissa olosuhteissa, joissa vanhoihin myytteihin perustuvaa, asenteellista suhtautumista vammaisen ihmisen seksuaalisuuteen on läsnä. Tällaisia myyttejä ovat esimerkiksi:

• vammainen ihminen ei ole kiinnostunut seksistä
• vammaiselle ihmiselle ei kannata puhua seksistä, sillä se aiheuttaa vain mielipahaa,
• mikäli vammainen ihminen haluaa seurustella, on paras seurustella toisen vammaisen kanssa
• vammaisesta ihmisestä ei ole isäksi tai äidiksi
• vammaisen naisen kuukautiset tulee lakkauttaa, niistä on vain lisää työtä avustajalle
• vammainen lapsi ei tarvitse seksuaalikasvatusta
• mikäli vammaiseen ihmiseen liitetään käsite seksi, on kyse vammaisseksistä
• vammaiset ihmiset ovat ikuisesti lapsia,
• kaikki vammaiset ihmiset ovat heteroseksuaaleja.

”Seksielämämme on pitkälti kalenterin kyttäämistä – että milloin on iltavuorossa se avustaja, joka suostuu auttamaan myös sänkypuuhissa.”
Weeblyn linkki Seksuaalisuus ilman käsiä

Luin tämän, ja täytyy todeta seikka etten ole vielä yhdessäkään toppipaikassani kohdannu tilannetta, että asiakas tarvitsisi apua seksuaalisuuden toteuttamisessa. Jostakin syystä en ole myöskään ikinä oikein kunnolla asiasta keskustellut henkilökunnan kanssa. Uskon siis siihen, kuinka edelleen vallitsee se myytti ettei vammaiset harrasta seksiä. Se mitä ajatuksia tuli, niin kyllähän se on edelleen tabu, ei sille voi mitään ja on varsin riskiä peliä jos vammainen henkilö joutuu turvautumaan maksullisiin palveluihin, siinä menee rahat ja se sisältää muitakin riskejä. Siinä oli myös mainittu jos kouluttaa kokonaan tälläinen ammattikunta, niin jollain tavalla kun lähihoitajan työ on varsin laaja, niin miksei josku osaamisenalana voisi olla "seksuaalisuus tms" Uskon, että sellaisella hoitajalla saattaisi olla kysyntää. Mutta taas itse olen jo sen verran elämää nähnyt, etten arkailisi lähteä asiakkaani kanssa vaikka seksikauppaan tai seksimessuille, siellähän on myös apuvälineitä vammaisille.
"Näkövammainen ihminen tarvitsee perusteellisen ohjauksen seksin apuvälineen käyttöön ja huoltoon. Välineen tulee olla yksinkertainen ja säätönappuloiden selkeät tunnistaa kosketuksesta, eikä säätönappuloita saa olla liian monta"
Apuvälineiden huollossa tarvitaan apua, niitä kun pitää aina käytön jälkeen huolella ja oikein desinfioida ja säilyttää oikein.
Laitan lopuksi vielä tähän linkin, jossa on seksin apuvälineet eri sairauksissa. Apuvälineet

Mielenterveys ja päihdetyö

Miten voin tukea löhihoitajana mielenterveyden ja päihdeongelmaisia?

Päihteiden käyttö muodostuu ongelmalliseksi silloin, kun se alkaa haitata päihteitä käyttävän henkilön ja hänen omaistensa arkea tai terveyttä.
Päihdeongelma ei ole koskaan päihteitä käyttävän henkilön oma yksitysyysasia, vaan se koskettaa aina myös hänen omaisiaan ja muuta lähipiiriään. Lähipiiri saattaa olla huolissaan, missä henkilö on ja keiden seurassa? Ja läheiset ovat aina niitä joihin se eniten sitten käytännössä sitten koskettaa he ovat niitä arjen auttajia, kun päihteiden käyttö on päässyt henkilön hallinnasta vallan karkaamaan,
Päihderiippuvuuteen siis kuuluu kyvyttömyys hallita päihteiden käyttöä. Päihderiippuvuuden sanotaan olevan myös tunne-elämän sairaus. Rikotut lupaukset, ja pettymykset siis kuormittavat läheisiä, koska päihteiden käyttäjällä myös nämä mielialat vaihtelevat todella paljon, eli kyse on myös ohessa päihteiden käyttäjän omasta ja läheisen mielenterveydestä.
* päihteiden käyttö ei säännönmukaisesti jää yksittäiseksi tapahtumaksi, vaan jatkuu useamman päivän.
* arkisten asioiden ja vastuuden laiminlyönti
* krapularyyppyjen tms. päihteiden käyttö heti aamusta, jotta pääsee liikkeelle
* arjen suunnitteleminen niin, että päihteiden käyttö ei vaarannu
* päihteitä käyttävän henkilön muuttuminen, voimakkaat mielialojen muutokset, arvojen muuttuminen, käyttäytymisen selittämättömät muutokset
* usein ongelmaan liittyy sen ehdoton kieltäminen, vaikka seuraukset olisivat jo näkyvillä
Päihdeongelmasta on mahdollista toipua. Siihen o olemassa erilaisia hoitovaihtoehtoja, joista saa tietoa esimerkiksi sosiaalitoimitosta. Virallisten hoitotahojen lisäksi on olemassa vertaistukeen perustuvia omaapuryhmiä. Kun minä opiskelin hoiva-avustajaksi niin meidän opintosuunnitelmaan kuului käynti AA-ryhmässä, se olikin aika mielenkiintoinen kokous. Siellä kaikki olivat toisilleen anonyymejä ja jokainen sai sanottavansa omalla puheenvuorollaan ja myös henkilöiden anonyymisyyttä jokainen siellä näytti kunnioittavan. Joukkohenki oli hyvin positiivinen kokemus.

Alkoholin juomiselle on kautta aikojen etsitty syytä! Juomista ei kuitenkaan ole voitu selittämään tarkoin mistä se johtuu. Juomisen syyt ovat usein samoja sekä vammaisilla että vammattomilla henkilöillä. Kehitysvammaisten ihmisten ja alkoholin suhteessa on erityispiirteitä, joiden takia ongelmiin on syytä puuttua. Kehitysvammainen nuori saattaa joutua mukaan sellaiseen toimintaan, jossa hänen heikkoa itsetuntoaan ja haavoittuvaa asemaansa käytetään hyväksi.
On tutkittu, että noin kymmenellä prosentilla kehitysvammaisella on ongelmia alkoholin kanssa. Päihdeongelmaan vaikuttaa myös asumismuoto, asuuko henkilö esim. vaikka tuetussa yksikössä tai vaikka itsenäisesti. Eniten päihdeongelmia ilmenee erityisammattikouluissa. Noin viidenneksen erityisammattikouluissa opiskelevista nuorista arvioidaan olevan alkoholin suurkuluttujia. Nuoruus on on kokeilujen aikaa ja omien rajojen etsimistä. Kehitysvammaisten ihmisten integroituminen yhä etenevässä määrin yhteiskuntaan liittää heidät myös vallitsevaan alkoholi ja huumekulttuuriin. Vammaispalveluissa aina huomio kiinnittyy fyysiseen toimintakyvyn ylläpitämiseen, kuljetuspalveuihin sekä apuvälineisiin. Tämän vuoksi asiakkaan mahdolliset päihdeongelmat voivat helposti jäädä sen takia huomaamatta. Ja tämän seurauksena asiakasta ei ehkä osata ohjata päihdehoitoon. Usein voi olla myös niin, ettei henkilöllä ole itsellään riittävästi tietoa edes mitä on päihderiippuvuus. Myös vammattomille suunnatut päihdehoitopaikat on varsin esteellisiä eikä niitä ole suunniteltu vammaisille henkilöille. Vammaisilla henkilöillä on kuitenkin oikeus saada tässäkin asiassa yhdenvertaisia palveluja. Kehitysvammaisella henkilöllä on myös itsemääräämisoikeus, ja tässäkin asiassa heillä on myös oikeus käyttää alkoholia, vaikka se ei tuntuisikaan läheisen näkökulmasta oikealta, tarkoitan tässä nyt myös kohtuukäyttöä.

Kehitysvammaisilla henkilöillä on enemmän mielenterveysongelmia verrattuna muuhun väestöön. Häiriöitä arvioidaan olevan 3 - 4 kertaa enemmän kuin vammattomilla ihmisillä. Suomessa 10 - 15 prosentilla kehitysvammaisista henkilöistä arvioidaan olevan diagnosoitava psyykkinen sairaus. Tilanteen arvioimista vaikeuttaa vielä se, että usein käyttäytymisen pulmien syissä on sekaisin monenlaisia asioita varsinaisen mielenterveyden häiriön lisäksi tai sen sijaan. Siten varmoja tilastoja kehitysvammaisten mielenterveysongelmista ei ole saatavilla.

Monien kehitysvammaisten nuorten on vaikea hyväksyä omaa erilaisuuttaan. Joskus nuoren on vaikea tunnistaa omaa kehitysvammaisuuttaan. Nuori toivoisi kuuluvansa ns. ”vammattomien” porukkaan. On vaikea käsittää, miksi itsellä on tällainen diagnoosi. Jos nuori kieltää täysin oman erilaisuutensa, siitä seuraa monenlaisia pulmia. Hän saattaa kieltäytyä myös avusta ja palveluista, joita hänelle tarjotaan. Ympäristö ei ymmärrä nuoren käytöstä. Henkilön persoonasta tulisi löytää vammasta huolimatta positiivisia asioita ja tukea hänen positiivista minäkuvaansa.

Positiivinen identiteetti eli minäkuva auttaa myös kehitysvammaista henkilöä pitämään yllä hyvää mielenterveyttä. Jo varhaisnuoruudessa olisi tärkeää, että nuorta tuettaisiin hyväksymään omaa erilaisuuttaan ja ymmärtämään omaa vammaa sekä näkemään itsessään hyviä puolia ja vahvuuksia.

Lievästi kehitysvammaiset aikuiset ovat kirjoittaneet ja videoineet ajatuksiaan, kokemuksiaan ja tarpeitaan.




Kehitysvammainen henkilö ei aina itse osaa kertoa, mihin tarvitsee tukea ja apua. Monet tarvitsevatkin eniten henkistä tukea. Tällöin tukiverkoston ei tulisi keskittyä pelkästään konkreettiseen elämän arjen apuun, vaan tulisi pyrkiä enemmän tukemaan henkilöä vuorovaikutuksen kautta. Vuorovaikutuksellista tukea voi pohtia viiden eri osa-alueen näkökulmasta. Nämä viisi asiaa vaikuttavat oleellisesti niin kehitysvammaisten kuin muidenkin ihmisten mielen hyvinvointiin. Jos jollakin osa-aluueella on ongelmia, se saattaa heijastua ympäristöön vaikeuksina, joiden jatkuminen voi johtaa psyykkiseen häiriöön. Ratkaisuja psyykkisiin ongelmiin voi etsiä pohtimalla, miten kyseiset osa-alueet toteutuvat henkilön elämässä. Voi myös pohtia, millä osa-alueella henkilön elämässä olisi parannettavaa ja mitä hyvää se voisi tuoda sinun tai toisen ihmisen elämään.
Elämän ymmärrettävyys
Elämänhallinnan tunne
Elämän merkityksellisyys
Sosiaaliset verkostot
Identiteetti

Mielenterveyttä tukevia menetelmiä. Erilaisia toiminnallisia menetelmiä voi käyttää keskustelun tai terapian tukena selvittämään menneitä tai tukemaan minuutta ja henkilön elämäntarinaa. Toiminnalliset menetelmät sopivat myös haasteiden kohdalla ja ne voivat tuottaa hyvän lopputuloksen.
Sisäinen puhe ja myönteisempi minä-peli
Elämäntavat hyvinvoinnin tukena
Kuvat elämän ymmärtämisen tukena
Psykoterapia
Muu elämä hyvinvoinnin tukena

Mitä tehdä ja milloin....syitä on niin monia. Kehitysvammaisilla havaitaan usein niin sanottua haastavaa käyttäytymistä. Silloin henkilö saattaa omalla toiminnallaan haastaa ympäristön reagoimaan, joskus se onkin varsin haastavaa ettei tule kielellisesti ymmärretyksi. Yksi nuoruuden kehitystehtävä on ottaa vastuu omasta käytöksestään siten, ettei aiheuta vahinkoa itselleen tai muille. Kehitysvammainen henkilö tarvitsee tukea tästä tehtävästä selviytyäkseen. Mikäli haastava käytös ei selity muullatavoin tai tilanne on hankala, se voi olla merkki psyykkisestä häiriöstä. Elämää haittaavia psyykkisiä häiriöitä ovat seuraavat: voimakas ärtyneisyys, agressiivisuus, haastava käyttäytyminen, voimakkaasti negatiivinen minäkuva, voimakkaat pelot, jotka hallitsevat henkilön arjen toimia. Voimakkaat pakko-oireet, voimakas ahdistuneisuus, ajatusten jumittuminen ongelmiin, jatkuvat ongelmat ihmissuhteissa, riitely läheisten kanssa, todellisuudentajun hämärtyminen, näkö-kuulo ja aistiharhat, eristäytyminen muista ihmisistä, itsetuhoiset puheet tai itsetuhoinen käytös, ylikorostunut seksuaalisuus tai toisiin liittyvä seksuaalinen häirintä, ongelmat elämänhallinnassa, huonoon seuraan joutuminen, syrjäytyminen, päihteiden käyttö.

Katselin youtubesta videon "kahden maailman välissä" se oli hyvä, siinä kehitysvammaiset toivat hyvin esille sen, että vamma ei este vaan rikkaus.

Kehitysvammaisista 30–50 %:lla esiintyy mielen­terveys‑
ja käyttäytymishäiriöitä.
➤ Kehitysvammaisten mielenterveyshäiriöiden arviointi
on vaativaa ja edellyttää laaja‑alaista tutkimusta moni‑
ammatillisessa työryhmässä.
➤ Kehitysvammaisten mielenterveyshäiriöiden tunnista‑
minen ja hoito on tärkeää potilaan subjektiivisen hyvin‑
voinnin edistämiseksi sekä muun hoidon ja kuntoutuk‑
sen mahdollistamiseksi.

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                 

Terveyden edistäminen

Lukijalle, tämä osio tässä blogissa on varsin laaja, olen yrittänyt sitä parhaalla mahdollisella tavalla tiivistää että tulee kaikki olennainen mukaan.

Liikunnalla on merkittävä osuus seuraaaviin elinjärjestelmiin, tuki ja liikuntaelimistö, luukudos, lihaskudos, lihaksen sidekudos, rasvakudos, hermosto, sydän ja verenkiertoelimistö, valtimon endoteelin toiminta, hengityselimistö, veren rasva-arvot ja rasva-aineenvaihdunta, sekä sokeriaineenvaihdunta. Tässä on yksi hieman vieraampi sana joka on "valtimon endoteelin toiminta ja kerron siitä siksi lyhyesti. Kerron myös muutamista näiden merkityksestä kun on kyse liikunnasta.

Nykyään endoteelin tiedetään olevan keskeinen verenkierron homeostaasia eli tasapainoa säätelevä kudos. Säännöllisen kohtuullisesti kuormittavan liikunnan sepelvaltimotaudilta suojaavat vaikutukset selittyvät todennäköisesti paljolti sen aiheuttamalla tulehdusta ehkäisevällä ja lieventävällä vaiktuksella endoteelin toimintaan.
Rasvakudos on ihmiselle elintärkeää kudos! sitä pitää olla tietty määrä jokaisella, ja liian vähäinen rasvakudos taas haittaa ihmisen kaikki toimintoja. 
Rasvakudos on tärkeä elimistön energiavarasto. Rasvakudokseen on varastoituneena lipidejä ( rasva-aineita ), joita liikunnan aikana vapautetaan energiatuottoon. Ihmisen ollessa passiivinen, eli kun hän istuu tai makaa paljon, energiaa siirtyy käyttöön melko tasaisesti veren rasvahapoista ja veren glukoosista. Kevyessä liikunnassa rasvahappojen käyttö taas energianlähteenä korostuu. 
Kevyt tai kohtuullisen kuormittava liikunta ovat parhainta mahdollista liikuntaa rasvavarastojen pienentämisen kannalta. Raskas liikunta pienentää tai jopa tyhjentää lihasten hiilihydraattivarastot, mikä puolestaan lisää rasvojen käyttöä energiaksi liikunnan jälkeen. Päinvastoin ajateltuna kevyt liikunta taas säästää hiilihydraattivarastoja ja liikunnan jälkeen hiilihydraatti käytetään enemmän energian lähteenä,
Liikunta myös lisää mahdollisesti tiettyjä veressä kiertäviä hormoneja, endofiineja. Muutoksen suuruus riippuu sekä liikunnan tehosta että sen kestosta. Muutoksen merkityksestä ei ole tällä hetkellä vielä ihan tarkkaa tieteellistä tietoa. Mutta ne liittyvät kipuherkkyyteen ja kasvaneeseen kipukynnykseen. Liikunta itsessään myös lisää lihaskudoksen kykyä käyttää glukoosia.

Löysin internetistä täältä Linkki erään hyvin mielenkiintoisen ohjelman. Sellaisen kuin Valtti ohjelma. Sen avulla pyritään löytämään erityistä tukea tarvitseville lapsille liikuntaharrastus. Ohjelmaan voivat hakeutua 6-23 vuotiaat lapset ja nuoret, siis todella WAU! Ei siis pääty siihen kun nuori on täyttänyt 18 vuotta kuten niin moni ohjelma, vaan tässä on otettu huomioon aikuiset nuoret.
Ryhmä on tässä varmaan se idea, koska ryhmässä toiminen onkin se joka usein henkilö motivoi liikkumaan ja samalla se on erittäin hauska sosiaalinen tapahtuma, joka poistaa yksinäisyyttä ja poistaa mahdollisen yksinäisyyden tunteen.


Monille vammaisille liikuntaharrastus omassa liikuntaryhmässä on merkittävä sosiaalinen kohtaamispaikka. Pelkästään sovittuun tapaamiseen tulo ja ryhmän jäsenten mukanaolo ovat motivoivia tekijöitä. Kaikessa vammaisten liikuntatoiminnassa tulisikin huomioida erityisenä painopisteenä ryhmän jäsenten sosiaalisten suhteiden mahdollistaminen ja tukeminen. Ryhmän hyvä toiminta ja liikunnan kautta hankitut sosiaaliset kontaktit motivoivat paitsi liikkumaan niin myös aktiiviseen elämään

Vammaisten ja pitkäaikaissairaiden sekä toimintakyvyltään heikentyneiden iäkkäiden liikunnan harrastaminen vaatii monesti oikeanlaisen apuvälineen, jota ilman liikuntaharrastaminen voi olla täysin mahdotonta tai muuten jopa riskialtista. Silloin on kyse soveltuvasta liikunnasta, on kehtitetty monenlaisia apuvälineitä, joihin palaan toisessa blogini osiossa. Laitteet saattavat olla hyvinkin kalliita, mutta niitä on mahdollisuus vuokrata.
Useimmissa asuinkaupungissa tai kunnassa on ihan teiden varsille sijoitettu erilaisia ulkoliikuntaan mahdollistavia laitteita, jotka eivät maksa mitään. Laitan tähän kuvan jossa itse roikun sellaisella telineellä. Ja sitten tietenkin aina sauvakävelykään ei maksa mitään, jos nuoret pitävät sauvakävelyä "mummomaisena" niin on olemassa sellaisetkin sauvat joilla kävellään vuoristossa ne ovatkin tosi hyvät sauvakävelyyn.

Hyvään elämään kuuluu, myös hyvä ja laadukas ravinto. Ilman sitä ihminen ei voi elää täysin tasapainoista elämää, oli sitten henkilö lapsi, nuori, vanhus tai vammainen tai vammaton.
Ravinto vaikuttaa jaksamaiseen arjessa ja liikunnassa, Arjen ravintovalinnoilla on todella iso merkitys. Kun arkiruokailu on terveellistä ja säännöllistä, voi juhlan aikaan ja erityistilanteissa hellittää ja herkutella välillä. Ravinto vaikuttaa vireystilaamme, liikuntavammojen riskiin, kunnon kehittymiseen, hyvään oloomme, sekä tietenkin painonhallintaan.
Arkiruuuan pitäisi olla hyvää ja ruokailuhetki myös nautinnollinen, mutta silti helposti toteutettavaa. Myös sillä on siis todellaki  suuri merkitys miten ja missä ilmapiirissä syömme päivittäin!
Hyvän ruokavalion periaatteita ovat, energiasaannin ja kulutuksen tasapaino, aterioiden rytmitys, lautasmallin hyödyntäminen, ravintoaineiden sopiva saanti, säännöllinen juominen eli nestetytys, sekä ainan arjen valinnat, joka tarkoittaa siis sitä otanko lautaselle vihanneksia päivittäin vai en? Eli siis hyvinkin pienillä valinnoilla on todella iso merkitys mitä me syömme.
Ihmisen energiantarve on keskimäärin siinä 1600-3000 kilokaloria vuorokaudessa. Energiasta kuluu perusaineenvaihduntaan, kuten hengitykseen. Loput kuluvat liikkumiseen sekä ruuansulatukseen.
Perusaineenvaihdunnan lisäksi energiantarpeeseen vaikuttavat seuraavat tekijät: murrosiän aikana tapahtuva pituuskasvu, sukupuoli, pojat kuluttavat enemmän kuin tytöt, liikunnan määrä, arkiaktiivisuuden taso, mitä nuori tekee koulunjälkeen, istuuko koneella istuen vai pelaako korista pihalla. Koska suoritan tätä toppijaksoani nuorten parissa otan tähän tyttöjen ja poikien keskimääräisen energiankulutuksen vuorokaudessa.
Tytöt 14-18v 1480-2700
Pojat 14-18v 2240-3260 ( itse hämmästyin tosiaan tätä tyttöjen ja poikien eroa....kouluruokailussa kaikki syövät samanlaisen aterian, niin oppilaat kuin aikuisetkin.
Joskus saattaa tulla nuorelle ongelmia joka liittyy syömiseen, kerron mitä itse olen ajatellut tästä asiasta. Kun tyttö kasvaa ja kehittyy, hänen ruumiillinne ulkomuotonsa siis "etsii omaansa" tulee hormonaalisia muutoksia vartaloon ja paino saattaa nousta kun tullaan siihen murrosikään, sitten juuri tämä muutaman kilon mukamas ylimääräisestä nuori kuvittelee olevansa lihava, ja alkaa laihduttaminen joka saattaa aiheuttaa sellaisen kuin anoreksian, siihen sairastuu myös pojatkin.
Nykyään on niin monenlaista dieettiä ja suositusta että itse opastaisin sillä tutulla ja turvallisella ruokaaine ympärillä ja käyttämään ihan tervettä maalaisjärkeä, janoon juodaan vettä, ei limonadeja, eikä minun mielestäni yksikään energiajuoma ole tarkoitettu ihmiselle, perustelen tämän siksi koska niissä on valtava määrä lisäaineita, ja kofeiinia, sekä muita aineita joiden vaikutusta emme vielä ihan tarkkaan edes tunneta. Kahvin juomisen sallisin nuorelle sen energiajuoman tilalle, koska kahvin vaikutukset on tutkittu.
D-vitamiini suomalainen tarvitsee päivittäin ja onkin erittäin tärkeää että nuori saa ympärivuoden sen ravintolisä valmisteen muodossa, näin turvataan sen saanti. Sen suuruus aina vaihtelee ajoittain, kesällä voidaan ottaa vähemmän ja taas talvella suurempaa annosta käyttäen. Lisään tähän tämän kolmion, minusta tämä on sellainen jota ei vain muisteta noudattaa ja niin yksiselitteinen kuitenkin.

Päihdeosiota minun ei välttämättä tarvinnut tähän erikseen kirjoittaa, mutta kun olen tehnyt osaamisalan jaksoni paikassa, missä on nuoria ja joita tämä asia koskettaa laitan tähän kirjoituksen jonka lähde on täältä Nuorten päihteet

Asiaa nuorten päihteiden käytöstä:

Useimmat vanhemmat ovat vakuuttuneita siitä, että heidän lapsensa eivät käytä tupakkaa, alkoholia tai kannabista (marijuana tai hasis) ja ettei heillä myöskään ole kokemusta uhkapeleistä. Tilastot kertovat kuitenkin toista. Niiden mukaan suurin osa nuorista kokeilee päihteitä vähintään kerran tai kaksi. Seuraavat tiedot perustuvat THL:n kouluterveyskyselyihin peruskoulun 8. ja 9. luokan, lukion 1. ja 2. luokan ja ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuosiluokan oppilaille vuonna 2017. Täältä (link is external) löydät myös lisätietoja nuorten päihteidenkäytöstä.

Tupakka
Peruskoulun 8.- ja 9. luokkalaisista tupakoi päivittäin noin 6,9 %. Lukion 1.-2. luokkalaisista tupakoi 3,4 % ja ammatillisten oppilaitosten 1.-2.-luokkalaisista tupakoi 23,2 % päivittäin. Tupakoivien määrä on laskusuunnassa.

Alkoholi
Peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisista n. 10,2 % on tosi humalassa vähintään kerran kuukaudessa. Noin 5 % käyttää alkoholia viikottain. Lukion 1.-2. luokkalaisista vastaavasti 18,3 % ja ammatillisten oppilaitosten 1.-2. vuoden opiskelijoista 28,1 % juo itsensä kovaan humalaan vähintään kerran kuukaudessa. Myös alkoholin käyttö on nuorten keskuudessa laskusuunnassa.

Huumeet
Peruskoulun 8. ja  9. luokkalaisista 7,5 %, lukion 1.-2. luokan oppilaista 11,6 % ja ammattikoulun 1.-2. vuoden oppilaista 20,6 % on kokeillut kannabista ainakin kerran. Kannabiskokeilut ovat suositumpia poikien kuin tyttöjen keskuudessa peruskoulussa ja lukiossa. Ammattillisissa oppilaitoksissa tyttöjen osuus kannabista kokeilleiden keskuudessa oli suurempi kuin poikien. Huumeiden hankkiminen koetaan helpoksi omalla paikkakunnalla.

Elämän ja arjen hallintaan liittyviä asioita.....
Monelle nuorelle tämä asia on varsin haastavaa, kun nykyään niin moni nuori jää vapaajallaan kotona sinne tietokoneen ruuruun ja sitten toinen asia on, että tietokoneen äärellä vielä saatetaan olla hyvinkin myöhään ja unimäärä jää aina liina vähäiseksi.
Vuorokaudessa on siis vain se 24 tuntia. Tämä aika tulisi jakaa siten, että aikaa riittää kouluun/työhön, lepoon ja vapaa-aikaan. Säännöllisen vuorikausirytmiin kuuluvat riittävä lepo, uni, säännölliset ruokailuajat ja terveellinen ravinto sekä sopiva määrä toimintaa ( koulu, työ, vapaa-ajantoiminta, liikunta, ulkoilu )
Huolehditaan siis siitä, että nuori menisi illalla ajoissa nukkumaan ja nukkuisi riittävästi yön aikana. Unen tarve saattaa olla hyvinkin yksilöllinen, mutta yleensä nuorelle riittää ainakin se 8-9 tunnin yöuni. Esim. kello. 22.00 ja herätään aamulla kello 07.00.
Syödään terveellistä ruokaa ja noudatetaan tiettyjä ruokailuaikoja, eli syödään säännöllisin väliajoin, se takaa myös sen, että nuori henkilö jaksaa opiskella koko koulupäivänsä.
Suurin osa päivästä kuluu koulunkäyntiin ja se on usein varsin haasteellista etenkin erityisentuen tarpeen olevilla nuorilla tai henkilöillä. Se kuormittaa usein nuorta, olla muiden joukossa ja oppia uusia asioita, mutta myös onnistumisen ja ryhmässä toiminnen on sitä opiskelua siihen tulevaan elämään jota nuoret tarvitsevat aikuisena. Palautteiden ja ristiriitojen ratkominen kuuluu elämään.
Työn ja opiskelun vastapainoksi on aina  hyvä tehdä ja harrastaa mieluisia asioita. Pitää huolehtia siitä, että saa riittävästi liikuntaa ja raitista ilmaa joka päivä. Harrastukset ja muut toiminnalliset asiat auttavat nuorta jaksamaan.

Tähän osioon on laitettu sellainen kuin siisti ulkoasu, siihen siis kuuluvat yhteen. Siihen kuuluu myös yhteen hyvät tavat, sekä asianmukainen käytös, ei niistetä nenää ruokapöydässä, eikä ruokaillessa piereskellä eikä liioin muiden kuullen, ei yskitä toisia päin, eikä muutenkaan käyttäydytä siten joka aiheuttaa muissa henkilöissä kiusaantumista tai pahennusta. Huolehditaan erityisesti siitä, kun ollaan erityislasten kanssa tekemisissä ettei nuori ala paljastelemaan itseään tai muutoin käyttäydy estottomasti muiden nähden. Nämä seikat siis kuuluu tähän. Emme voi päättää nuoren puolesta mutta voimme antaa aina neuvoja ja perustella asioita, onko järkevää kävellä kävellä pakkasella vaikka lyhyessä hameessa.
Henkilökohtaiseen hygieniaan kuuluu puhtauden lisäksi puhtaudesta huolehtiminen. Puhtaan ja raikkaan henkilön lähellä on mukava olla. Ihmisessä on runsaasti mikrobeja iholla, limakalvolla sekä ruuansulatusjärjstelmässä. Tässä mikrobien viidakossa elämiseen, ei siis riitä pelkka kerran viikossa saunominen. Murrosikäisen on siis peseydyttävä säännöllisesti päivittäin, ja hampaat on pestävä. Kouluympäristössä kädet myös pestään aina ennen ruokailua ja neuvotaan pesemään kädet myös Wc-käyntien yhteydessä, jos henkilö tarvitsee siinä apua tai ohjausta minä lähihoitajana sen teen niissä taauksissa. Myö vaatteet pitäisi olla puhtaat ja ehjät. Alusvaatteet pitäisi vaihtaa jokapäivä. Parfyymien käyttö saattaa olla kiusallista jos nuorella on aistiyliherkkyyttä, sillon ainakin työntekijöiden kannattaa välttää hajusteita työaikoina.

Mielenhyvinvoinnista olen jo aikaisemmin kirjoittanut, joten en siitä tässä enempää.

Mitä siis on kiteytettynä "terveyden edistäminen" ?

Terveyden edistämisessä on kysymys terveyteen myönteisesti vaikuttavien sosiaalisten edellytysten lisäämisestä sekä ympäristön ja ihmisten käyttäytymisen muuttamisesta terveyttä edistävään suuntaan. Terveyden edistämistä voidaan tarkastella promootion ja prevention näkökulmasta sekä yksilön, yhteisön ja yhteiskunnantasoilla. Promootiolla tarkoitetaan mahdollisuuksien luomista ihmisten elinehtojen ja elämänlaadun parantamiseksi.

Terveyskasvatus on terveydenhuollon perinteisin työmuoto. Terveyskasvatuksen tavoitteena on hyvä terveys. Hyvään terveyteen pyritään primaaripreventiolla, sekundaaripreventiolla ja tertiaaripreventiolla. Terveyden näkökulmasta preventiolla tarkoitetaan yksilön ja yhteisön terveyttä ylläpitävien voimien kasvattamista. Sairauden näkökulmasta preventiolla pyritään vähentämään sairauksien, tapaturmien ja ennenaikaisten kuolemien ilmaantuvuutta väestössä.
Terveyden edistäminen on, ravitsemus, liikunta, päihteiden käyttö, tapaturmien ehkäisy, suun terveys, tartuntatautien ehkäisy, ja seksuaalisuuden edistäminen sekä eri ikäryhmien terveyden edistäminen. Näillä kaikilla tekijöillä on on siis merkittävä vaikutus henkilön terveyteen. Kaikkia näitä asioita me kohtaamme jokainen päivittäisessä elämässämme ja tehdessämme työtä erityislasten kanssa.

Tässä olen kirjoittanut miten sitä voidaan tuoda ilmi omassa toppipaikassani, käytännössä juuri siten, että perustelen toimintaani ja kerron miksi henkilön esimerkiksi kannattaa syödä vihanneksia, ja syödä ruokailuissa. Myös juominen on tärkeää, sekä puhtaus ja siisti ulkoasu, tosin teinit ovatkin erittäin tarkkoja omasta ulkonäöstään. Mutta ne jotka eivät sitä voi itse huolehtia, silloin avustaja huolehtii että nuori pesee itsensä, omassa toppipaikassani esimerkiksi voidään käydä suihkussa. Siinä samalla voidaan antaa ohjeita ja opastusta miten huolehditaan intiimihygieniasta. Myös nuoren seksuaalikasvatus kuuluu opetussuunnitelmaan.
Olenkin tuonut myös tässä blogissa selkeästi esille, kuinka koulussa kävellään aina välitunneilla eli liikunnasta myös huolehditaan. Myös avoin keskustelu on osana minun toppipaikassani hyvää terveydenedistämistä. Oppilaiden ja henkilökunnan välille on syntynyt hyvä vuorovaikutussuhde joka on erittäin tärkeä esim, mieleneterveyttä ajatellen.
Haasteena saattavat olla juuri haastava käyttäytyminen ja oppilaat joilla on syvempi kehitysvamma, joka tuo haastetta siinä kun en aina  ymmärrä mitä oppilas tarkoittaa. Kommunikaatio on asia, jonka asian oppii vain tuntemisen saatossa.

Haastava käyttäytyminen

Haastava käyttäytyminen on käyttäytymistä, joka haastaa joko henkilön itsensä tai ympäristön ja se

aiheuttaa aina haittaa. Käytös aiheuttaa todellista haittaa ihmiselle tai ympäristölle.

Käyttäytyminen, joka poikkeaa huomattavasti ympäröivän yhteiskunnan kulttuurisidonnaista

käyttäytymismalleista ja normeista.

Se määritellään aina huomioon ottaen henkilön itsensä sekä hänen ympäristönsä keskeisenä kysymyksenä:

kenelle käyttäytyminen on ongelma?
Sanallinen ilmaisu, huutaminen, ärinä, kiroilu, jatkuva puhe, haukkuminen, asiaton puhe, jatkuva kysely.
Tässä siis sanalliset haastavat käytöksen mallit.
Haastava käyttäytymistä voivat aiheuttaa monet erilaiset syyt. Stressi, pelko, turvattomuus, epävarmuus,

kipu eli fyysiset syyt, seksuaalisuus, eri aisteihin kuuluvat ongelmat esim, huono kuulo tai näkö.

Haastavaan käyttäytymiseen liittyy aina stressitason nousua. Stressiä lisääviä tekijöitä, on vaikeus

muodostaa kokonaisuuksia erillisistä yksityiskohdista. Vaikeus tajuta asiayhteyksiä ja niiden syy sekä

seuraamussuhteita.

Toiminnan ohjauksen vaikeudet, vaikeus tulla jostakin syystä ymmärretyksi.

Liian suuret vaatimukset ja liialliset virikkeet, esim. vaikka liian pitkä työpäivä.

Liian vähäiset vaatimukset tai virikkeettömyys esim, ei päiväohjelmaa...mieleeni tuli laitokset joissa ei ole

riittävästi virikkeitä on luultavasti paljon haastavaa myös silloin.

Struktuurin puute, aistitoimintojen erityisyydet, muuttuvat elämäntilanteet, muutot ja henkilökunnan

suuri vaihtuvuus.

Psyykkiset järkytykset, esim. kiusaaminen tai muu syrjintä.

Ihmisuhdeongelmat, yksinäisyys, vieraantuminen tai lähellä oleviin ihmisiin kohdistuvat voimakkaat tunteet.

Teini-ikä, kivut ja muut elimistön tuntemukset vaikka aistiyliherkyys, unihäiriöt, sekä vuodenaikojen vaihtelut.
Haastavaan käytökseen voidaan puuttua siten, että annetaan henkilökunnalle lisää koulutusta, tiedon
lisäämistä.
Tehdään yhteiset pelisäännöt, sopimukset ja säännöt, syy-seuraus, rangaistus-palkkio. Struktuuri ympäristö
Haastavalla käytöksellä on aina jokin funktio, se ei tapahdu ilman mitään syytä.
Eli ts. haastavan käytöksen syy olisi aina tarkoin selvitettävä. Pohditaan mistä tilanne alkaa?
Miten minä toimin? Miten ympäristö reagoi? Mikä on ollut tilanteen tulos?
Funktio ei siis tarkoita sitä, että henkilö olisi tietoisesti suunnitellut omaa toimintaansa.
Aina tulisi siis selvittää, kuinka tahallista kyseinen käytös on ja ottaa huomioon, että henkilö toimii
monissa tilanteissa automaattisesti, varsinkin jos hän pelkää tai jos hän on hermostunut. Useimmiten
henkilö on aikaisemmin oppinut, että tietyllä käytöksellä hän saa tietynlaisen reaktion.
Tai hänellä ei ole ollut muuta keinoa saada toivottua reaktiota muulla tavalla.
Kehitysvammaisen henkilön taitoja voidaan kehittää, esim. opettamalla hänelle uusia ilmaisukeinoja.
Tilanteita voidaan aina ennakoida ja auttaa kehitysvammaista valmistautumaan niihin.
Voidaan myös muokata fyysistä ja sosiaalista ympäristöä.
Osa syistä vaatii lääkärin hoitoa tai muuta kuntoutusta sekä myös lääkkitystä saatetaan tarvita.
Tilanteisiin voidaan puuttua, että ohjauksellisesti ja vuorovaikutuksellisesti, esim yhtenäisiä toimintamalleja,
sekä AAC-menetelmien käyttö.
Aistimusten tarjoamista, esim, painopeittoa, sekä fyysistä rasitusta, seurataan käyttäytymistä ja annetaan
huomiota silloin kun henkilö on tehnyt myönteistä toimintaa ja negatiivinen käytös saatetaan jättää huomiotta.
Henkilö osallistuu itse omaan päiväohjelmaan.

Avekki on toimintamalli joka on haastavan käytöksen ennaltaehkäisyä. Avekin tavoite on seuraavat asiat:
Ammatillinen yhteisöllisyys, varhainen ennaltaehkäisy, sujuva turvallinen arki, työnhallinta ja itsetuntemus.
Oma kokemus oli seuraavanlainen:

Olin asukkaan kanssa hänen huoneessaan suorittamassa iltatoimintoja, sitten minun piti ohjata asukas
iltapalalle. En kuullut oven takaa tilannetta että siellä oli eräs asukas hakannut päätä oveen ja hänen pää
vuoti pahasti verta, sekä hänen käytös hyvin hysteeristä. Huomasin että muu henkilökunta oli ottanut
tilanteen haltuun ja estin asukasta menemästä iltapalalle ettei hysteria leviä. Tällä tavoin estin ketjureaktiota.
Videoista tulee mieleeni jotenkin sana luopuminen ja henkinen kasvu. Siinä toisessa varsinkin äiti on
suuren muutoksen edessä ja kuitenkin hän samalla näytti olevansa löytänyt asioita joista saa rauhan,
kuten hän kertoi videossa että on löytänyt rauhan metsässä ja siellä myös hänen poikansa ei koskaan
"mitään pelkää"

Yksilökeskeinen työote

Olen aikaisemmin tämän osuuden suorittanut. Mutta lisään tähän kuitenkin tekstin että tulee kertaus ja näkyville blogiin mistä on oikein kyse! Lisään myös tekemäni kirjoituksen mistä on kysymys käytännössä.
Mitä tarkoittaa yksilökeskeinen
Ajattelu? Yksilökeskeinen ajattelu tarkoittaa kehitysvammaisen henkilön näkemistä yksilönä, ainutlaatuisena henkilönä, jolla on kykyjä, haluja ja tarpeita. Ajattelun keskeiset lähtökohdat ovat ratkaisukeskeisyys ja positiivisuus.
Suunnittelu? Yksilökeskeisyydessä suunnittelussa ammattilaiset eivät aseta ihmiselle tavoitteita, vaan auttavat ihmistä muuttamaan elämäänsä omannäköisekseen. Yksilökeskeistä elämänsuunnittelua tehdessä opitaan tuntemaan ihminen paremmin ja samalla tavoitteena on oppia sekä samalla tukemaan juuri häntä sopivalla tavalla. Tärkeää on, että ihmistä ei nähdä diagnoosin kautta, vaan häntä kohdellaan yksilönä ja kansalaisena. Henkilön osallistumisen tukeminen lähtee ajatuksesta, että jokaisen päivän hetkessä on mahdollisuus osallistua. Suunnitelmaa tehdessä on tärkeää huomioida osallisuus, itsemääräämisoikeus, kunnioitus, valinnat ja ihmisoikeudet. Elämänsuunnittelua tehdessä ihmiselle tarjotaan tukea ja mahdollistetaan osallistuminen. Opitaan tekemään asioita yhdessä, ja luovasti mahdollistetaan osallistuminen ympäröivään yhteiskuntaan. Muistetaan että jokainen ihminen on oma yksilö ja persoona. Yksilökeskeinen suunnitelmatyöskentely on silloin onnistunut, kun aito kumppanuus henkilön, tukijan, ja henkilölle tärkeän lähiverkoston kanssa työskentely on toteutunut. Suunnittelutyö on osa arkea ja jatkuvaa prosessia.
Toiminta?  Se tarkoittaa jokapäiväistä työskentelyä yhdessä henkilön kanssa ja sitoutumista toimimaan sen perusteella, mitä henkilö itse tavalla tai toisella omista ajatuksistaan ja toiveistaan kertoo. Monen kehitysvammaisen arjesta puuttuu osallistuminen elämän tavallisiin asioihin. Monet auttavat kotipäivänä ohjaajaa siivoamaan oman huoneensa, mutta eivät välttämättä itse siivoa ohjaajan tukemana. Harva ostaa ruokansa itse ja valmistaa sen. Sen sijaan syömään pääsyä saatetaan odottaa pitkiäkin aikoja. Mahdollistetaan henkilö tekemään itse arjen askareita esimerkiksi ohjaajan tukemana, laittamaan itse ruokaa, siivoamaa, sekä osallistumaan itse kaikissa arjen asioissa turvallisesti annetaan mahdollisuus selviytyä itse ja tekemään itse omia päätöksiä.


Yksilökeskeinen elämänsuunnittelu
Yksilökeskeistä elämänsuunnittelua on kehitetty 1970-luvulta alkaen erityisesti Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa. Suomessa sitä alettiin käyttää 1990-luvun lopulla palveluohjauksessa.

Alunperin yksilökeskeinen elämänsuunnittelu kehitettiin laitoksista pois muuttavien ja itsenäistymässä olevien kehitysvammaisten henkilöiden tueksi. Nykyään yksilökeskeisen elämänsuunnittelun välineitä käyttävät mm. mielenterveyskuntoutujat ja ikääntyvät ihmiset.

Yksilökeskeistä elämänsuunnittelua voivat tehdä kaikenikäiset ihmiset vammasta tai sairaudesta riippumatta. Elämänsuunnittelun myötä kertyy tietoa henkilön omista ajatuksista ja toiveista. Työskentely valmistaa henkilöä kertomaan omista ajatuksistaan myös muille, esimerkiksi palvelusuunnitelmaa tehtäessä.

Yksilökeskeistä elämänsuunnittelua käytetään, kun

autetaan ihmistä miettimään, mitä hän haluaa elämältään
ihminen pohtii, millaista elämää hän haluaa elää
ihminen haluaa muuttaa elämänsä suuntaa
ihminen pohtii, millaista tukea hän tarvitsee elääkseen haluamallaan tavalla.
Suunnittelun keskeiset ideat voidaan tiivistää viiteen kohtaan:

Suunnitelma auttaa tekemään näkyväksi ja toteuttamaan asioita, joita henkilö haluaa elämältään.
Suunnitelma auttaa henkilöä olemaan osa tavallista lähiyhteisöä ja auttaa lähiyhteisöä ottamaan henkilön vastaan.
Suunnitelma kertoo, mikä on henkilölle tärkeää nyt ja tulevaisuudessa. Se kertoo ihmisen vahvuuksista ja siitä, millaista tukea hän tarvitsee.
Perheenjäsenet, ystävät ja läheiset ovat voimavara - ja mukana kumppaneina.
Suunnittelu on jatkuvaa, osa arkea. Kaikki kuuntelevat ja ottavat opiksi, jotta asioita voidaan tarvittaessa muuttaa.
Miten tunnistaa tärkeät asiat?
Elämänsuunnittelu lähtee liikkeelle kehitysvammaisesta ihmisestä itsestään. Tarkoituksena on kuulla, mitkä asiat ovat tärkeitä hänelle itselleen, mistä hän unelmoi tässä ja nyt sekä mitä hän toivoo tulevaisuudeltaan.

Suunnittelu tekee merkitykselliset asiat näkyväksi niin lähi-ihmisille kuin myös ihmiselle itselleen. Tarkoituksena on, että ihminen voi ottaa enemmän vastuuta omista asioistaan ja päätöksistään siinä laajuudessa ja sillä tavalla, mikä juuri hänen kohdallaan toimii.

Tärkeitä asioita ja unelmia voi selvittää ja työstää erilaisten työskentelytekniikoiden ja menetelmien avulla, esimerkiksi kartoilla ja keskustelutekniikoilla. Hyödyntämällä yksinkertaisia menetelmiä ja tekniikoita saadaan selville hyvin erilaisia asioita. Tärkeät asiat ja unelmat voivat olla hyvin pieniä. Toisaalta esille voi tulla suurempia unelmia, esimerkiksi oma koti. Parhaimmillaan suunnittelutyö ja siitä syntyneet konkreettiset tuotokset helpottavat asioiden puheeksi ottamista myös esimerkiksi tukitoimia ja palveluja suunniteltaessa.

Vaikeammin vammaisten henkilöiden kohdalla, joiden kommunikaatio voi olla vähäisempää, on tärkeää löytää niitä asioita, jotka ovat heille merkityksellisiä. Tällöin kuunnellaan sekä niitä ihmisiä, jotka ovat tunteneet henkilön pitkään, että niitä, joilla on tietämystä henkilön elämässä ajankohtaisista asioista. Tärkeät ja merkitykselliset asiat voivat löytyä arkea havainnoimalla, mutta myös kokeilemalla uusia asioita.