Yksilökeskeinen työote

Olen aikaisemmin tämän osuuden suorittanut. Mutta lisään tähän kuitenkin tekstin että tulee kertaus ja näkyville blogiin mistä on oikein kyse! Lisään myös tekemäni kirjoituksen mistä on kysymys käytännössä.
Mitä tarkoittaa yksilökeskeinen
Ajattelu? Yksilökeskeinen ajattelu tarkoittaa kehitysvammaisen henkilön näkemistä yksilönä, ainutlaatuisena henkilönä, jolla on kykyjä, haluja ja tarpeita. Ajattelun keskeiset lähtökohdat ovat ratkaisukeskeisyys ja positiivisuus.
Suunnittelu? Yksilökeskeisyydessä suunnittelussa ammattilaiset eivät aseta ihmiselle tavoitteita, vaan auttavat ihmistä muuttamaan elämäänsä omannäköisekseen. Yksilökeskeistä elämänsuunnittelua tehdessä opitaan tuntemaan ihminen paremmin ja samalla tavoitteena on oppia sekä samalla tukemaan juuri häntä sopivalla tavalla. Tärkeää on, että ihmistä ei nähdä diagnoosin kautta, vaan häntä kohdellaan yksilönä ja kansalaisena. Henkilön osallistumisen tukeminen lähtee ajatuksesta, että jokaisen päivän hetkessä on mahdollisuus osallistua. Suunnitelmaa tehdessä on tärkeää huomioida osallisuus, itsemääräämisoikeus, kunnioitus, valinnat ja ihmisoikeudet. Elämänsuunnittelua tehdessä ihmiselle tarjotaan tukea ja mahdollistetaan osallistuminen. Opitaan tekemään asioita yhdessä, ja luovasti mahdollistetaan osallistuminen ympäröivään yhteiskuntaan. Muistetaan että jokainen ihminen on oma yksilö ja persoona. Yksilökeskeinen suunnitelmatyöskentely on silloin onnistunut, kun aito kumppanuus henkilön, tukijan, ja henkilölle tärkeän lähiverkoston kanssa työskentely on toteutunut. Suunnittelutyö on osa arkea ja jatkuvaa prosessia.
Toiminta?  Se tarkoittaa jokapäiväistä työskentelyä yhdessä henkilön kanssa ja sitoutumista toimimaan sen perusteella, mitä henkilö itse tavalla tai toisella omista ajatuksistaan ja toiveistaan kertoo. Monen kehitysvammaisen arjesta puuttuu osallistuminen elämän tavallisiin asioihin. Monet auttavat kotipäivänä ohjaajaa siivoamaan oman huoneensa, mutta eivät välttämättä itse siivoa ohjaajan tukemana. Harva ostaa ruokansa itse ja valmistaa sen. Sen sijaan syömään pääsyä saatetaan odottaa pitkiäkin aikoja. Mahdollistetaan henkilö tekemään itse arjen askareita esimerkiksi ohjaajan tukemana, laittamaan itse ruokaa, siivoamaa, sekä osallistumaan itse kaikissa arjen asioissa turvallisesti annetaan mahdollisuus selviytyä itse ja tekemään itse omia päätöksiä.


Yksilökeskeinen elämänsuunnittelu
Yksilökeskeistä elämänsuunnittelua on kehitetty 1970-luvulta alkaen erityisesti Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa. Suomessa sitä alettiin käyttää 1990-luvun lopulla palveluohjauksessa.

Alunperin yksilökeskeinen elämänsuunnittelu kehitettiin laitoksista pois muuttavien ja itsenäistymässä olevien kehitysvammaisten henkilöiden tueksi. Nykyään yksilökeskeisen elämänsuunnittelun välineitä käyttävät mm. mielenterveyskuntoutujat ja ikääntyvät ihmiset.

Yksilökeskeistä elämänsuunnittelua voivat tehdä kaikenikäiset ihmiset vammasta tai sairaudesta riippumatta. Elämänsuunnittelun myötä kertyy tietoa henkilön omista ajatuksista ja toiveista. Työskentely valmistaa henkilöä kertomaan omista ajatuksistaan myös muille, esimerkiksi palvelusuunnitelmaa tehtäessä.

Yksilökeskeistä elämänsuunnittelua käytetään, kun

autetaan ihmistä miettimään, mitä hän haluaa elämältään
ihminen pohtii, millaista elämää hän haluaa elää
ihminen haluaa muuttaa elämänsä suuntaa
ihminen pohtii, millaista tukea hän tarvitsee elääkseen haluamallaan tavalla.
Suunnittelun keskeiset ideat voidaan tiivistää viiteen kohtaan:

Suunnitelma auttaa tekemään näkyväksi ja toteuttamaan asioita, joita henkilö haluaa elämältään.
Suunnitelma auttaa henkilöä olemaan osa tavallista lähiyhteisöä ja auttaa lähiyhteisöä ottamaan henkilön vastaan.
Suunnitelma kertoo, mikä on henkilölle tärkeää nyt ja tulevaisuudessa. Se kertoo ihmisen vahvuuksista ja siitä, millaista tukea hän tarvitsee.
Perheenjäsenet, ystävät ja läheiset ovat voimavara - ja mukana kumppaneina.
Suunnittelu on jatkuvaa, osa arkea. Kaikki kuuntelevat ja ottavat opiksi, jotta asioita voidaan tarvittaessa muuttaa.
Miten tunnistaa tärkeät asiat?
Elämänsuunnittelu lähtee liikkeelle kehitysvammaisesta ihmisestä itsestään. Tarkoituksena on kuulla, mitkä asiat ovat tärkeitä hänelle itselleen, mistä hän unelmoi tässä ja nyt sekä mitä hän toivoo tulevaisuudeltaan.

Suunnittelu tekee merkitykselliset asiat näkyväksi niin lähi-ihmisille kuin myös ihmiselle itselleen. Tarkoituksena on, että ihminen voi ottaa enemmän vastuuta omista asioistaan ja päätöksistään siinä laajuudessa ja sillä tavalla, mikä juuri hänen kohdallaan toimii.

Tärkeitä asioita ja unelmia voi selvittää ja työstää erilaisten työskentelytekniikoiden ja menetelmien avulla, esimerkiksi kartoilla ja keskustelutekniikoilla. Hyödyntämällä yksinkertaisia menetelmiä ja tekniikoita saadaan selville hyvin erilaisia asioita. Tärkeät asiat ja unelmat voivat olla hyvin pieniä. Toisaalta esille voi tulla suurempia unelmia, esimerkiksi oma koti. Parhaimmillaan suunnittelutyö ja siitä syntyneet konkreettiset tuotokset helpottavat asioiden puheeksi ottamista myös esimerkiksi tukitoimia ja palveluja suunniteltaessa.

Vaikeammin vammaisten henkilöiden kohdalla, joiden kommunikaatio voi olla vähäisempää, on tärkeää löytää niitä asioita, jotka ovat heille merkityksellisiä. Tällöin kuunnellaan sekä niitä ihmisiä, jotka ovat tunteneet henkilön pitkään, että niitä, joilla on tietämystä henkilön elämässä ajankohtaisista asioista. Tärkeät ja merkitykselliset asiat voivat löytyä arkea havainnoimalla, mutta myös kokeilemalla uusia asioita.